— Aivan oikein, herra, sanoi hän. Suuria muutoksia on tapahtunut, ja olemme suuresti neuvon tarpeessa —
— Ettei minun tule hämmästyä sitä, että herra Doury tulee sitä täältä minulta etsimään?
— Niin aivan, herra.
Nyt en enää koettanut nauruani ja ylenkatsettani salata, vain kohautin olkapäitäni ja katsoin kysyvästi kirkkoherraan.
— No, sanoin, mistä on kysymys? Oletteko myönyt huonoa viiniä? Eli tahdotteko, että kansalliskokous antaisi määräyksiä ruokalajien vähentämisestä. Tahi —
— Herra, vastasi hän koettaen näyttää arvokkaalta, — nyt ei ole aika leikkiä laskea. Nykyisellä murrosajalla ovat yhtä hyvin ravintoloitsijain kuin luvallanne sanoen aatelinkin edut vaarassa, ja kun ne, joitten tulisi olla heillä johtajina, ovat jättäneet heidät —
— Mitä, ravintoloitsijatko! Huudahdin.
Hänen kasvonsa lensivät tulipunaisiksi.
— Herra kreivi tajuaa kyllä että tarkoitan kansaa, sanoi hän kankeasti. — Sanon vieläkin että sen luonnolliset johtajat ovat sen jättäneet —
— Kuka esimerkiksi?