— Mitä varten sitte enää protesteerataan?
— Kuulkaas, ystäväni! sanoi hän säälivällä hymyllä, lyöden ratsupiiskallaan saappaansa varteen. Ettekö tiedä viimeisiä uutisia?
— Mitä uutisia? kysyin avomielisesti. Kun kerrotte ne, saatan sanoa, olenko niitä ennen kuullut.
— Kuningas on antanut Necker'ille virkaeron.
— Se ei ole mahdollista! huudahdin. En ollut milloinkaan hämmästynyt niin.
— On kuin onkin. Pankkiiri on saanut eron, viikon päästä on hänen kansalliskokouksensa myös mennyt menojaan ja sitte me seisomme juuri siinä, mistä lähdimmekin. Mutta sillä välin täytyy meidän, vahvistaaksemme kuningasta viisaassa päätöksessään, näyttää että elämme. Meidän täytyy osottaa hänelle myötätuntoisuuttamme, meidän täytyy protesteerata.
— Herra markiisi, sanoin jotenkin kiivaasti, oletteko varma siitä, että kansa on levollisesti mukautuva tähän? Miesmuistiin ei ole ollut niin kovaa talvea kuin viimeinen eikä niin huonoa vuotta. Ja nyt on sitäpaitse herätetty kansassa toiveita ja vaalien kautta saatettu heidän mielensä kuohuksiin, ja — —
— Ketä meidän on siitä kiittäminen? sanoi hän heittäen minuun omituisen katseen. Vaan elkää olko siitä huolissanne, kreivi; kyllä he sen jaksavat sulattaa ja vielä vähän enemmänkin. Minä tunnen Pariisin ja voin vakuuttaa, ettei se ole Frondenin Pariisi, vaikka herra Mirabeau kyllä kernaasti haluaisi näytellä Retz'in osaa. Se on nyt rauhaisa, järkevä Pariisi, joka ei tahdo kapinaa. Muistakaa, ettei siellä ole puoleentoista vuosisataan ollut yhtään mainittavampaa katumeteliä, ottamatta lukuun paria leipäkahakkaa, — ei mitään, jota ei pari komppaniiaa sveitsiläiskaartilaisia olisi pystynyt tukahduttamaan yhtä helposti kuin d'Argenson puhdisti La cour des miracles'in. Ei, uskokaa te vaan minua, mitään vaaraa ei ole tarjolla; sopivasti menetellen onnistuu kaikki hyvin.
Mutta uutisensa olivat herättäneet minussa vastustushalua ja minusta tuntui nyt aivan helpolta nousta häntä vastaan.
— Enpä juuri sitä usko, sanoin kylmästi. Luulen, ettei asia ole niinkään mutkaton. Kuninkaan täytyy saada rahaa eli tehdä vararikko, ja kansalla ei ole rahaa hänelle antaa. En saata käsittää, miten asiat pääsisivät soljahtamaan entiseen uomaansa.