— Mitä, herra? kysyi hän kankeasti.
— Että St. Alais'ssa on hyvin levotonta ja että —
— St. Alais'ssako? kysyi hän,
— Minun olisi ehkä pitänyt sanoa sen seutuvilla, vastasin neuvottomasti. — Ja — ja, sanalla sanoen, minun arveluni mukaan olisi parasta, että neiti kääntyisi takaisin —
— Ja seuraisi hra kreiviä kenties? virkahti toinen kamarineitsyistä pilkallisesti nauraen.
Neiti katsahti tuota uhkarohkeaa leimuavin silmin, niin että oikein hämmästyin. Ja sanoi sitten väräjävällä äänellä:
— Aja eteenpäin!
Ja taaskin käyttäydyin typerästi.
— Pyydän tuhatkertaa anteeksi neiti, mutta —
— Aja eteenpäin! sanoi hän uudestaan äänellä, joka ei sietänyt vastaansanomista vaikka se vielä olikin kirkas ja vieno. Se kamarineitsyistä, joka ei ollut nenäkäs — toinen oli jotenkin nolon näköinen — kertoi käskyn, vaunut lähtivät liikkeelle, ja seuraavassa silmänräpäyksessä olin yksin tiellä hattu kädessä tuijottaen nolona vaunujen perään.