Minua kauhistutti ajatellessani että neiti de St. Alais voisi kuulla tuon; kauhistuin ajatellessani hänen vaarallista tilaansa. Nuo hurjat tuolla alhaalla eivät enää olleet ihmisiä; tuon hurjistuneen vaimon vaikutuksesta ne olivat muuttuneet tulta ja murhaa himoitseviksi pedoiksi. Kun savu palavasta rakennuksesta hetkeksi levisi joukon yli ja peitti sen näkymästä, mutta käheä kiljunta yhä tunki ylös sieltä, niin sitä ei voinut uskoa ihmisten ääneksi, vaan hurjain koirain meteliksi. Kun savu hajosi, niin joku joukosta ampui minua. Kuulin lasiruudun takanani heläjävän. Toinen, joka seisoi lähempänä viskasi ylös palavan tulisoihdun, josta ikkunalauta syttyi tuleen. Minä potkasin sen alas.
Se sai metelin hetkeksi taukoamaan. Minä käytin tilaisuutta huutaakseni heille: — Pois koirat! Menkää matkaanne! Sotamiehet Cahors'ista ovat matkalla tänne. Minä lähetin niitä hakemaan. Jos menette tiehenne, koetan puolustaa teitä, multa jos pysähdytte ilkitöitänne jatkamaan, niin hirtetään joka mies!
Toiset vastasivat ivallisesti kiljuen, että sotamiehet olivat heidän puolellaan. Toiset huusivat, ettei aatelissäätyä enää ollut olemassa ja että aatelin linnat oli annettu kansalle. Eräs juopunut kiljui lakkaamatta — Alas Bastilji! Alas Bastilji!
Silmäräpäyksen perästä kadottaisin kaiken mahdollisuuden mitään vaikuttaa. Aloin huitoa kädelläni. Huusin: — Mitä tahdotte?
— Oikeutta! huusi yksi ja — kostoa! toinen ja — Gargouf! kolmas; ja; lopulta kaikki kiljuivat: — Gargouf! Gargouf! kunnes Petit Jean asetti metelin.
— Hiljaa! huusi hän raa'alla, käheällä äänellään. Olemmeko tulleet tänne vain kiljumaan ja metelöimään? Ja te, herra, antakaa ulos Gargouf, niin saatte olla rauhassa. Muutoin pistämme linnan tuleen ja poltamme teidät sisään!
— Roisto! huusin. Meillä on pyssyjä, ja —
— Rotilla on hampaat, mutta ne palavat! Ne palavat, vastasi hän, voitonriemulla kirveellään osottaen palavaa rakennusta. — Ne palavat! Kuunnelkaa minua, herra, jatkoi hän, saatte minuutin verran aikaa päättääksenne. Jättäkää Gargouf mielivaltaamme, niin te muut saatte rauhassa mennä tiehenne.
— Kaikkiko?
— Kaikki.