— Hän ei ole sen näköinen, että hänen tähtensä kannattaisi herra kreiviä herättää, vastasi hän ykspäisesti. — Mutta herra kirkkoherra tahtoi niin; tähän aikaan minusta näyttää siltä että meidän on kumarteleminen seppiä ja kai sitten paljoa enemmän tullinkantajaa.
— Buton on siis täällä?
— On, herra; ja hän kävelee tuolla terassilla ikäänkuin perheen jäsen konsanaan. En ensinkään ymmärrä mitä kaikesta tästä vihdoin tulee, mörisi André ja koroitti ääntään nähdessään minun aikovan mennä ulos. Mutta silloin kun herra kreivi otti pois kaularaudan, niin varsin hyvin käsitin seuraukset. — Niin, niin! jatkoi hän vielä korkeammalla äänellä katsellen jälkeeni tarjotin kädessä. — Minä tiesin mitä tuleman piti! Minä tiesin mitä tuleman piti!
Ja jos minä en niin täydellisesti olisi joutunut pois tavallisesta ajatussuunnastani, niin totisesti se minusta itsestänikin olisi ollut jotakin eriskummallista, että nuo kolme miestä tuolla terassilla kävelivät rinnakkain. Ne astuskelivat edestakaisin; isä Benoit astui keskessä kädet selän takana ja katse maahan kääntyneenä. Hänen toisella sivullaan käveli tuo vankka, kömpelö Buton, likaisessa mekossaan; ja toisella taas edellisenä yönä näkemäni muukalainen, joka oli pulska, keski-ikäinen mies, hän oli erinomaisen siististi puettu, jalassa oli metsästyssaappaat ja kupeella miekka. Koska muistin hänen olleen Louis'n seurassa, ihmetytti minua että hän kantoi trikoloria; sen kumminkin unhotin kiihkossani saada tietää toisten kohtalosta. Tuhlaamatta aikaa turhiin seremoniioihin kysyin häneltä sitä heti.
— Ne karkasivat kapinallisten kimppuun, menettivät yhden miehen ja lyötiin takaisin, vastasi hän sotilaan lyhyellä tavalla.
— Entä herra kreivi?
— Hän ei haavoittunut. Hän palasi Cahors'iin kutsumaan kokoon lisää väkeä. Ja kun neuvoni näyttivät tarpeettomilta, niin lähdin tänne.
Hän puhui kaunistelematta ja vilpittömästi ja aivan kuin vertaiselleen, enkä oikein tiennyt oliko hän taikka eikö hän ollut aatelista sukua. Kun isä Benoit huomasi neuvottomuuteni, kiiruhti hän vierasta esittämään.
— Tässä, herra kreivi, on herra kapteeni Hugues, joka viimeksi on palvellut ameriikkalaisessa armeijassa. Hän on valiokunnalle palvelustaan tarjonnut.
— Harjoittaakseni ja johtaakseni niitä miehiä, joita Cahors'issa järjestyksen ylläpitämiseksi pestataan jos sitten suvaitsette sitä maasotaväeksi tahi muuksi nimittää, selitti kapteeni, ennenkuin oikein pääsin selville siitä, miten kirkkoherran sanat käsittäisin.