[1] Ehkä Suomikin tulee sellaiseksi "Kaanaan maaksi", jahka tarpeeksi ehditään metsiä hävittää. Latojan muistutus.
Falsterbo'ssa oli minulla kortteri erään luutnantti Turitz'in luona, mistä minä tein partioretkiä Kesäkuun loppuun saakka; otin 25 vankia ja 3 muona- ja viini-laivaa. Olin myöskin tanskalaista laivastoa Köpenhaminassa katsomassa. Sieltä Kunink. Majesteetti Kaarlo XII vainaja kutsutti minua luoksensa Lund'iin, missä hän tutki minua pää-asiallisesti seuraavista asioista: 1) kenenkä johdolla ensin tein partioretkiä; 2) kuinka kauan niitä olin tehnyt; 3) syntyperästäni ja kuinka vanha minä olin; 4) olinko nainut vai naimaton; 5) olinko tehnyt onnellisia vai onnettomia retkiä; 6) voisinko vakoamisella saada tietoa venäläisten sotavoimasta Suomessa; 7) mihin muona-varoja voitaisiin asettaa ja kuinka paljon. — Kun näihin kysymyksiin olin antanut alamaisen vastauksen, astui sisään kenraaliluutnantti kreivi Lieven, jolle K. M. myöskin kiitti minua, sanoen kaksi kertaa: "Me näemme, ettei Löfving ole pelkuri". Tähän minä lisäsin: "Minä en vapise Jumalan enkä kuninkaan edessä, ja vielä vähemmin minä vihollista pelkään; sillä Jumalani on armollinen sekä kuninkaani oikea, ja mitä viholliseen tulee, lyön minä häntä, jos ei hän jaksa minua lyödä, eikä pelko siinä auta" y. m. Tämän perästä luvattiin, että minä vielä toisen kerran pääsisin kuninkaan puheelle, ja annettiin minulle 100 tukaattia.
Sitten jouduin selkkauksiin asianeuvos Falströmin kanssa, joka tarjosi minulle rahamerkkejä 300 hopea-taalaria vastaan, jotka hän oli minulta saanut. Tämän seikan johdosta kävimme molemmat Kunink. Majesteetin luona, jossa selitin että minä, joka tänään olin Ruotsissa, mutta huomenna Tanskassa tai Venäjällä, olisin miesteni kanssa onnettomassa pulassa, jos minulla olisi tuommoista rahaa. Hetken aikaa mietittyänsä käski Kunink. Majesteetti Falströmin antaa minulle puoleksi kumpaakin rahalajia, ja jos kukaan kieltäisi ottaakseen vastaan minulta rahamerkkejä, pitäisi minun kohta siitä ilmoittaman, ja vastustaja olisi Kunink. Majesteetin käskyn rikkojana hengeltä rangaistava. Samalla hankin myös Sund'ille ja Grönberg'ille kaappaus-lupakirjan, joka oli varustettu Kunink. Majesteetin nimikirjoituksella, sekä kapteenin-valtuukirjan vänrikki Nils Gestrin'ille. — Mutta tämän jälkeen läksin minä ilman kuninkaan käskyä Tukholmaan, ja kirjeen kautta käski Kunink. Majesteetti minun palata Lund'iin. Minä olin jotenkin mielivaltaisesti menetellyt kestikievari-paikoissa. Palasin kun palasinkin, ratsastaen 64 peninkulmaa neljässä vuorokaudessa.
Kohta kaupunkiin tultuani annoin ilmoittaa itseni, mutta minua ei otettu vastaan. Kävin sill'aikaa Lieven'in, Feiffen'in ja Falström'in luona, jotka kaikki minua vihasivat ja minulle pilkallisesti sanoivat: "Mene vielä kuninkaan luoksi".
Parin viikon perästä seisoin pihalla, kun K. M. tuli ratsastaen kenraaleinsa ja everstinsä kanssa. Kun hän aikoi astua sisään, tartuin hänen käsivarteensa ja, kääntäen häntä minuun päin, sanoin:
"Minä olen saanut armollisen kuninkaan käskyn, ja tässä nyt seison odottamassa teidän määräystänne". — Hän katseli minua ja sanoi: "Löfving!" — Minä tein kunniaa. — Hän ei virkannut sanaakaan, vaan astui sisään. Minä menin kortteriini ja heittäydyin vuoteelle, mutta samassa tuli kapteeni Horustjerna ja käski minua K. M:n luoksi, joka minua odotti. — Kohta kun astuin ovesta sisään, kysyi K. M. kuinka minä olin ilman käskyä pois lähtenyt, ja minä vastasin:
"Minä jäin mielestäni liian kauan tänne, sentähden ai'oin rientää sinne, missä venäläinen armeija liikkuu, ja sitten Turusta palata tiedolla, kuinka väkevä vihollinen on", y. m.
"Kuinka tunnette te meidän tahtomme?" — kysyi kuningas. Vastaukseksi annoin hänelle liistan, johon olin kirjoittanut hänen entisen tutkintonsa kysymykset, joidenka nojalla olin toimeen ryhtynyt.
Kun Kunink. Majesteetti oli paperia katsellut, piti hän sen ja sanoi minulle: "Koska tahdotte lähteä?"
Minä vastasin: "Se riippuu armollisesta kuninkaasta, koska ja minne minun tulee lähteä — tuleenko vai veteen".