"Ei, ei; teidän pitää lähteä Turkuun. Jääkää tänne huomiseksi. Mitä maksoi matkanne?"
"50 ploottua, mutta ne minä kyllä otan venäläisiltä". — Tämän minä sanoin sentähden, että pian pääsisin lähtemään pois, ettei kaikkia hullutuksiani siellä kerrottaisi. Kunink. Majesteetti tarttui nyt kynään ja kirjoitti kalenterien että Alphenteil'in aamulla piti antaman minulle 50 ploottua. Minä astuin likemmäksi, nähdäkseni kuinka K. M. kirjoitti. Silloin sysäsi hän kirjoitus-aseet luotansa ja taputti olkapäätäni, sanoen:
"Rakas Löfving'imme, lähtekää huomenna ja toimittakaa tehtävänne, niin muonavarat pian lähetetään Suomeen. Me tahdomme muistaa teitä".
Samana päivänä ratsastin minä Malmöhön ja olin yötä siellä. Aamulla, kohta kuu portit avattiin, läksin sieltä pois, mennäkseni K. M:n luo, mutta hän kohtasi minua 1/2 peninkulman päässä Malmöstä. Minä astuin maahan ja sanoin tervehtien: "Hyvää huomenta, armollinen kuninkaani!" — K. M. kysyi: "Löfving, missä te olette käyneet?"
"Minä läksin eilen illalla katselemaan Malmön linnoituksia, koska olen nähnyt Viipurin ja Käkisalmen linnoitukset sekä useat muut vahvat paikat. Mutta ennenkuin olin mitään nähnyt, pantiin portit kiinni ja minun täytyi jäädä sinne yöksi, josta nyt armoa pyydän".
"Mitä te Malmöstä piditte?" kysyi kuningas. "Se on maineensa vertainen".
"Koska ai'otte lähteä?"
"Nyt kohta".
"Oletteko saaneet rahat Alphenteil'ilta?"
"En ole; mutta tuolla hän tuleekin".