"Kuinka Löfving rahansa saa?" kysyi K. M. Alpheuteil'ilta.
"Ne ovat luetut minun pöydälläni; jos hän menee sinne ja antaa kuitin, saapi hän ne kohta"; — vastasi tämä.
"Jääkää hyvästi ja toimittakaa kaikki lupauksenne mukaan", sanoi K. M. ja ratsasti tiehensä, ja minä eteenpäin niin nopeasti kuin hevonen jaksoi. Mutta hetken perästä kuulin Alphenteil'in huutavan jälessäni: "Löfving, Löfving, pysähtykää, pysähtykää!" — jonka kuultua käännyin ja ratsastin häntä vastaan. Hän sanoi: "K. M. varoittaa teitä harjoittamasta väkivaltaa matkallanne. Menetelkää siis varovaisesti. K. M. vakuuttaa teille armonsa, vaan ei mitään muuta".
Minä lähetin alamaisen tervehdykseni, lupasin olla varovainen ja läksin sitten entistä tietäni Tukholmaan.
Siellä otin passini ja valmistin itseni matkaa varten Elokuun viimeisenä päivänä, jolloin läksin Suomeen päin. Vänöhön jätin mieheni ja veneeni ja jatkoin matkaani erään talonpojan ja hänen voimansa kanssa Turkuun. Syyskuun 18 p. olin samassa kortterinsa venäläisten kanssa ja makasin lattialla heidän päällystakkiensa päällä. Seuraavana päivänä kävelin ympäri kaupungissa. Ensin olin tuomiokirkossa ja tein siellä rukoukseni. Sen jälkeen seurasin herra Simonia ja pyysin että vaimo sanoisi minua Korpon talonpojaksi, joka tuli Tukholmasta. Vaan herra Simon sanoi ettei hänellä ollut mitään yhteyttä niiden kanssa, jotka sieltä tulivat. Kuitenkin seurasin minä pappia huoneesen, jolloin hän venäläisten upseerien tähden, jotka siellä olivat, sanoi: "Tulkaa sisään, te molemmat! — Mitä arvelette, hyvät herrat, tämä vaimo tahtoo tuon miehen puolisokseen, ja nyt tahdon pitää pienen tutkinnon heidän kanssa ensiksi". — Astuimme nyt herra Simonin kamariin, missä minä ilmoitin että olin Löfving. Pappi säikähtyi kovasti ja sanoi että minä vielä saattaisin häntä, hänen vaimonsa ja lapsensa teilattavaksi. — Minä käskin hänen olla vaiti, sillä minä en ilmoittaisi itseäni venäläisille, vaikk'en heitä pelännytkään, jos hän ei itse sitä tekisi. Pappi käski nyt lemmittynsä tuoda meille ruokaa ja lähetti noutamaan Göran Litovius'en, jolta minä sain paljon tietoja vihollisen voimasta.
Sitten menin ostamaan leiviskän suoloja ja leiviskän tuoretta lihaa. Vaimon panin käymään edessäni katuja myöden ristin rastin, sekä rantaa myöden laivaston ohitse. Jälkeen puolen päivän olin tanskalaisessa laivassa, joka oli tuonut 399 tynnyriä rukiita. Minä ostin 8 kappaa, kysyin koska laiva taas aikoi lähteä ja mitä tietä, — "Utön tietä", vastasi laivuri. Minä sanoin olevani Aspön luotsikartanosta, — ja lisäsin sitten: "minä tulen olemaan teidän luotsinne Utölle; siitä syystä minä kysyn".
"Vai niin. — Kuuluuko mitään ruotsalaisista?"
"Ei yhtään mitään".
"14 tai 15 päivän perästä olen minä valmis lähtemään".
Sieltä menin kauppapuotiin torin varrella ostamaan saappaita itselleni. Minä maksoin niistä 5 karolinia, joista 3 Venäjän ja 2 Ruotsin rahoissa; viimeksi-mainitut olivat tehdyt samana vuonna. Venäläinen otti ne kyllä vastaan, mutta samassa sai Rymättylän nimismies rahat käteensä ja kysyi, mistä olin kotoisin ja kelle saappaita ostin. Minä vastasin että olin Korposta ja palveluksessa Erkki Matinpojan luona Houtskä'rissä. — "Saappaat ostan ylioppilaalle, joka saarnaa meillä".