Produced by Tapio Riikonen
VANINA VANINI; PALLIANON HERTTUATAR
Kirj.
Stendhal
Suomentaneet Timo Tuura
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1910.
VANINA VANINI
Oli ilta keväällä 182-. Koko Rooma oli liikkeellä: herttua de B——, kuuluisa pankkiiri, pani toimeen tanssiaiset uudessa palatsissaan Venetsian torin varrella. Kaikki mitä Italian taide, kaikki mitä Pariisin ja Lontoon ylellisyys kykeni aikaansaamaan, oli käytetty tämän palatsin kaunistamiseen. Tungos oli tavaton. Ylhäisen Englannin vaaleat ja jäykät kaunottaret olivat kilvoitelleet kunniasta saada ottaa osaa näihin tanssiaisiin; heitä saapuikin joukottain. Rooman kauneimmat naiset kilpailivat heidän kanssaan ensimmäisistä sijoista. Muuan nuori tyttö, jonka säihkyvät silmät ja sysimusta tukka ilmaisivat hänet roomattareksi, saapui isänsä saattamana — kaikkien katseet seurasivat häntä. Hänen joka ainoa liikkeensä kertoi tavattomasta ylpeydestä.
Muukalaisten nähtiin sisään astuessaan hämmästyvän tanssiaisten komeutta. — Euroopan ainoankaan kuninkaan juhlat, he sanoivat, — eivät vedä vertoja tälle.
Kuninkailla ei ole palatseja, jotka ovat roomalaisen rakennustaiteen veroisia ja heidän on pakko kutsua kaikki hovinsa ylhäiset naiset. B——n herttua ei suosinut muita kuin kauniita naisia. Tänä iltana hän oli onnistunut kutsuissaan — miehet näyttivät häikäistyiltä. Oli vaikea ratkaista, kuka niin monesta ihanasta naisesta oli kaunein: jonkin aikaa oli vaali ratkaisematta, mutta viimein julistettiin ruhtinatar Vanina Vanini, mustatukkainen ja tulikatseinen nuori tyttö tanssiaisten kuningattareksi. Heti jättivät muukalaiset ja nuoret roomalaiset kaikki muut salit ja tungeskelivat siellä, missä hän oli.