— Bo’ jou, bo’ jou, vastasivat nuo kolme miestä.
Intiaanit olivat kaukaa ylämaista. He eivät puhuneet englantia enempää kuin ranskaakaan, ja tyytyivät kaikessa hiljaisuudessa huoltamaan isäinsä perintöä, noudattaen näiden tapoja niin uskonnollisissa menoissa kuin jokapäiväisessä elämässäkin. He olivat viipyneet täällä jo moniaita päiviä jonkun loitsumenon takia. Velhon suuri maja kohosi keskeltä leiriä kuin sirkusteltta. Sam Bolton puhutteli miehiä heidän omalla kielellään:
— Haluamme ostaa monta mokkasiiniparia vanhoilta vaimoiltanne, sanoi hän.
Yksi punanahoista livisti heti tiehensä. Seuraavan viiden minuutin aikana näkyi hän nopeasti siirtyvän majasta majaan.
Vanhempi valkoisten miesten seuraan jääneistä alkoi kysellä:
— Pikku Isä on hommautumassa pitkälle matkalle?
— Tokkopa lyhyelle matkalle paljon jalkineita tarvitsisi?
— Lähtee turkiksia pyytämään, häh?
— Ehkä.
— Mihin suuntaan kääntää kanootin keulan?