Dick vartosi äänettömänä, jonkin salaperäisen voiman kahlehtimana, pitäen silmällä toisen hyödyttömiä yrityksiä, aivan kuten Pohjola oli pitänyt silmällä häntä itseään. Intiaani kompasteli itsepintaisesti yhä lähemmäksi. Hän astui pikku leiriin. Dick kohotti rihlansa, tyrkkäsi miestä sen piipulla, ja komensi käreällä äänellä:
— Seis!
Intiaanilta pääsi nyyhkytyksen tapainen ähkäisy ja hän lyyhistyi sanaakaan sanomatta Dickin jalkoihin. Voitettuaan pelin viskasi Pohjola välinpitämättömänä voittorahat hävinneelle vastustajalleen.
Ja tuokion kuluttua ilmestyi karibulauma näkyviin, kulkien kuin aavearmeija valkoisen lakeuden poikki.
XXXII LUKU.
Kesä läheni loppuaan. Päivä oli ollut tavattoman kuuma, mutta sitä seurasi ihana, vilpoinen yö. Niemen kupeella soljui kanootti kanavaan, joka erotti saaren ja sillä olevan turkiskomppanian talon mantereesta. Matka oli päättymässä.
Keulassa meloi Dick. Hänen joustavuutensa ja voimansa olivat palanneet; vain entinen lapsellinen pyöreys oli kasvoista kadonnut. Vanha uhma ja kerskailu pilkisti vieläkin eleistä, mutta hänen omituisissa, kapeissa silmissään oli uusi, varma, tyyni katse, tuttu metsämiehen katse. Hänen jaloissaan vetelehti koira, tarkaten verestävillä silmillään miestä, jonka mukana oli kulkenut kauhujen maassa.
Keskituhdolla istui Jingoss, kädet sarvaannahkahihnoilla sidottuina selän taakse, keskimittainen mies, leveänaamainen ja umpisokea. Hänestä oli suoritettu korkea hinta: hänet oli ehdottomasti myös saatava perille. Siksi pidettiin hänen kätensä sidottuina öin päivin. Yöksi sidottiin hänen toinen nilkkansakin Samin nilkkaan. Mack oli täysin selvillä tilanteesta ja vartioi häntä yhtä valppaasti kuin isännät.
Sam hoiteli perämelaa. Hänen ulkomuotonsa oli aivan entisellään. Hän oli vanha ja paljon kokenut. Kokemus lisää ei enää pystynyt jättämään häneen näkyvää jälkeä.
He kiersivät niemen, lipuivat rantaa pitkin ja laskivat maihin komppanian valkoisten rakennusten alapuolella. Vanki sai lyhyen käskyn ja tuokiota myöhemmin olivat he astuneet tutulle kamaralle. Rantaäyräs noustiin muutamalla askeleella ja pian tallattiin jo pehmeätä nurmikkoa. Koira seurasi kannoilla.