— Kas, Sam ja Dick, sanoi hän. — Hauska nähdä teidät taas. Milloin olette palanneet?
— Juuri äsken, Virginia-neiti, vastasi Sam.
— Hyvä on. Toivoakseni matkanne onnistui.
— Kyllähän se, myönsi Sam. Hän liikehti hieman kömpelösti, tietämättä oikein, poistuako, vai ei.
— Katsokaapa, Virginia-neiti, jutteli hän, jotakin sanoakseen, minulla on antamanne kaulahuivi tallella.
— Minua ilahduttaa, että olette säilyttänyt sen, vastasi nuori tyttö.
Mitenkä on Dickin laita?
Siinä silmänräpäyksessä muistui Dickin mieleen muuan hetki tuolla kaukana pohjoisessa. Hän näki jälleen silmiensä edessä lumenpeittämän lakeuden, harhanäyt, taivaalla tanssivat hullut auringot, ja tuo muisto poisti sinetin hänen huuliltaan.
— Peitin huivillani erään kuolleen tytön kasvot, virkkoi hän työläästi.
Eränkävijäin tarina oli ollut harmaa kuin tilastotaulukko — niin ja niin monta piiriä tarkastettu, niin ja niin paljon aikaa kulutettu. Sikaria polttelevat miehet olivat kuunnelleet selontekoa välinpitämättöminä, loikoen pehmeissä tuoleissa kesäillan lämpimässä hämärässä. Dickin sanat antoivat kertomukselle elämää. Heidän mielikuvituksensa lähti liikkeelle. Sam Boltonin kuivat tiedot muuttuivat penikulmapylväiksi, joiden välille mahtui paljon salaperäistä, ihmeellistä, hämärää. Nuo kaksi eränkävijää kasvoivat heidän silmissään, muuttuivat miehisen tarmon, uskalluksen ja kestävyyden tunnuskuviksi.
Sam ja Dick hävisivät pimeyteen, ennenkuin kuistilla istuvat miehet jälleen olivat saavuttaneet tasapainonsa. Tovin kuluttua kuului tykkien ympärille ryhmittyneestä joukosta äänekkäitä huudahduksia. Tervehdyksiä vaihdettiin. Kysymykset ja vastaukset satelivat. — »Poissa koko vuoden? Missä? Kabinikágamissa. Ahaa, Brunswick-järven itäpuolella. Onnistuiko matka? Hauska juttu. Hauska tavata.» Melu kiihtyi. Kuului innokkaita pyyntöjä, ja kieltäviä vastauksia. Vuosi oli kulunut. Nuo kaksi miestä olivat suorittaneet suurteon, mutta nyt he antoivat vain lyhyitä, karttelevia vastauksia, kun heitä pyydettiin kertomaan kokemuksistaan. No, kun ei, niin ei. Kerjättiin laulua. Ja silloin Dick, samalla tavoin, kuin vuosi sitten, koroitti raikkaan, nuoren äänensä, laulaen tutun laulunsa. Piiri hänen ympärillään sulkeutui.