Tumma väriläikkä hajosi. Ei tapahtunut ainoatakaan äkillistä liikettä, ei risahdustakaan kuulunut; eläin ilmestyi kuin loihdittuna esiin hämärästä vihreästä varjosta. Karibun korvat työntyivät eteenpäin, kirkkaat silmät laajenivat ja sieraimet värisivät sen tähyillessä suuntaan, josta tuntematon ääni oli kuulunut. Tapahtuma tuntui totisesti taialta: missä äsken ei ollut mitään, siinä seisoi nyt uljas riista.
Koukkunenä kohotti pyssynsä, tähtäsi tarkasti lapaan, hyvin alas, ja veti liipasinta. Kuului vain terävä naksahdus. Tottuneena yksinomaan vanhaan kauppapyssyyn oli hän unohtanut siirtää panoksen makasiinista piippuun.
Karibu pärskähti äänekkäästi ja kapasi pakosalle niin että tanner tömisi. Kymmenkunta väijyksissä ollutta kanadannärhiä lennähti kuusten oksille alkaen rähistä. Punaisia oravia pyöri joka puolella pahasti pärpättäen, kirskuen kiukkuisina kuin pirulaiset. Hälyytys oli tapahtunut.
Koukkunenän katse suuntautui länteen, sitten hän kääntyi ja palasi oikopäätä tovereittensa leiriin. Saavuttuaan perille marssi hän kuin mikäkin teatterisankari suoraan valkoisten miesten luo, viskasi lainaamansa rihlan heidän jalkoihinsa ja vetäytyi nuotion ääreen, kyyristyen välinpitämättömänä kannoilleen. Metsästysmatka oli epäonnistunut.
Koko loppupuolen iltaa juttelivat miehet nyreinä toistensa kanssa. Ei ollut epäilystäkään siitä, että nyt oli odotettavissa huolta ja harmia jos jonkinlaista. Yön lähestyessä moni nuoremmista äityi suorastaan röyhkeäksi, ryhtyen heittämään häjyjä silmäyksiä valkoisiin vieraisiin.
Lopulta, kun oli jo hyvin myöhä, tuli vanha Haukemah näiden luo. Tovin istui hän ääneti ja vakavana, tuprutellen piippuaan ja tuijottaen hajamielisenä hiillokseen.
— Pikku isä, virkkoi hän vihdoin, sinä ja minä olemme vanhoja miehiä. Me olemme hitaita. Mutta nuo muut miehet ovat nuoria. Heidän verensä on kuuma ja se virtaa vuolaana. Se tekee heidät äkkipikaisiksi. He sanovat, että te olette saattaneet tuulen, pitkän-pauhun, pohjoismyrskyn, puhaltamaan niin, ettemme voi saada mitään riistaa. He sanovat, että te loihditte karibun niin, ettei Koukkunenä onnistunut tappamaan sitä, vaikka pääsikin hyvin lähelle. Vielä he sanovat, että te etsitte punaista miestä, saattaaksenne hänet ikävyyksiin, ja siitä syystä ovat heidän sydämensä täynnä vihaa teitä kohtaan. Myöskin sanovat he, että olette riistäneet vanhoilta miehiltä vallan, sillä mitä nämä ovat käskeneet, sen te olette kieltäneet, ottaessanne pikku sisaremme kanoottiinne. En tunne näitä asioita, tiedän vain viimeksi mainitsemani tapahtuman, ja se oli järjettömyyttä.
Vanha mies heitti Dickiin terävän katseen, imaisi melkein sammunutta piippuaan ja jatkoi:
— Veljeni sanovat etsivänsä paikkoja talviasemia varten; minä uskon heitä. He sanovat, että heidän sydämensä ovat kiintyneet minun kansaani; uskon heitä. Pitkä-pauhu, pohjatuuli, on puhaltanut jo monta kertaa aikaisemminkin joelle, ja Koukkunenä on narri. Minun sydämeni on teille hyvä, mutta se ei ole nuorten miesten sydän. He nurisevat ja riitelevät. Tässä erkanevat tiemme. Veljieni täytyy nyt kulkea omaan suuntaan.
— Hyvä, vastasi Sam hetken kuluttua. — Olen iloine siitä, että veljeni sydän on minulle hyvä, ja tunnen myös nuoret miehet. Me lähdemme. Kerro tämä nuorille miehillesi.