— Samanko, jota kutsuttiin Kärpäksi? tiedusti Sam Bolton.
— Saman. Muistatteko hänet hyvin? Minkä näköinen ja niin poispäin.
— Kyllä, nyökkäsi Sam Dick Herronin säestämänä.
— Meidän täytyy saada tuo intiaani käsiimme.
— Missä hän on? kysyi Herron. Sam Bolton pysyi vaiti.
— Siitä saatte ottaa selon.
MacDonald jatkoi, nykäisten tuoliaan hitaasti lähemmäksi ja alentaen ääntään:
— Viime kesänä kohosi Jingossin »velka» varastoon kahteensataan majavaan (sata dollaria), mikä hänen piti suorittaa takaisin nahkoina seuraavalla käynnillään. Hän ei palannut ollenkaan. En usko hänellä olleen aikomustakaan palata. Esimerkki on huono. Meille ei ole tuollaista ennen sattunut. Tällä asemalla saavat monen monet intiaanit luottoa ja jos Jingoss jätetään rankaisematta, joudumme turkasenmoisiin ikävyyksiin muiden velallistemme kanssa. Ei ainoastaan hänelle, vaan muillekin on saatava selväksi, että kavaltaja joutuu kiinni, joka kerta. Kaikki tietävät, että hän on varastanut, ja he odottavat nyt nähdäkseen, mitä aiomme tehdä. Sanon teille tämän, jotta tietäisitte, että asia on tärkeä.
— Toivotte meidän pyydystävän hänet? virkkoi Bolton paremminkin todetakseen asian kuin kysyäkseen.
— Pyydystävän kyllä, ja elävänä, teroitti MacDonald. Ampuminen on kielletty. Tahdomme rangaista häntä, mutta samalla antaa hänelle opetuksen. Me olemme luvanneet pitää intiaaniemme »velkoja» järjestyksessä. Emme voi sitä tehdä, jos tappiomme alkavat käydä liian suuriksi. Tämä on vakava juttu. Jos onnistutte, maksetaan teille tehtävän suoritukseen kuluneelta ajalta kaksinkertainen palkka, ja lisäksi tietää se kahden asteen ylennystä palveluksessa. Sopiiko?