— Hei, mitä kuuluu?
Nähdessään terveen miehen reippaasti astelevan luokseen, kääriytyi Dick jälleen typerään kiukkuunsa. Hänen ärtyisyytensä oli suorastaan järjetöntä, kuten hän itsekin hyvin tiesi. Jokin tuntematon voima tukki hänen suunsa, ja ne sydämelliset sanat, jotka hänellä jo oli huulillaan, jäivät lausumatta. Kaikki muu, paitsi sairauden panemat kahleet, tuntui hänestä tympeän yhdentekevältä.
— Eipä hätää, vastasi hän yrmeästi.
Sam aukaisi näppärästi siteet, tutkiskellen tarkasti loukkaantunutta jalkaa.
— Luu näyttää olevan paikoillaan, totesi hän sitten. — Onko tyttö liikutellut säärtäsi joka päivä?
— On.
— Ovatko kivut lisääntyneet?
— Ei.
— Tylsää maata selällään päiväkaudet, voimatta tehdä mitään?
— Niin on.