— Jibiwanisi katsoi sydämeeni, huohotti tyttö, käyttäen kiihdyksissään intiaanien outoa puhetapaa. — Hän katsoi sydämeeni, ja silloin katosi maailma. Ensin ikävöin kuolemaa siksi, ettei hän katsonut minua mielisuosiolla, sitten ikävöin sitä, koska käsitin, etten ikinä saisi häntä omakseni. Nyt riittää minulle hänen läheisyytensä, iloitsen, kun saan rakentaa hänen nuotionsa, keittää hänen teensä, laittaa hänen ruokansa, kulkea hänen jäljissään, auttaa, kun hän minua tarvitsee; nähdä hänen raivaavan tietä. Kun katson häntä, poistuu pilvi päivän päältä, lumi loistaa, ja valo pilkistää puiden välistä. Ja jos hän, kun katseeni kohotan, on poissa, vihloo vilu sydäntäni, Pikku isä, ja ankeus valtaa mielen.
Hän nousi äkkiä, viskasi huovan syrjään, ja kohotti käsivartensa korkeutta kohti. Sitten hän yhtä äkkiä kumartui, nosti huovan maasta, levitti sen, ja heittäytyi sille pitkäkseen, jääden makaamaan selittäin miehiin.
Mutta Sam valvoi aamuun saakka tulen ääressä, tuijottaen murheellisena liekkeihin.
XXII LUKU.
Myöhemmin aamulla suvaitsi Dick tehdä joitakin huomautuksia tytön poistumisen ja paluun syistä. Mutta silloin kävi Sam hänen kimppuunsa kuin tuulispää. Hän suorastaan puuskui vihasta — tavanmukainen tyyneys ja tasaisuus oli tipotiessään.
— Tuki jo kirottu suusi! huusi hän.
Dick vihelsi, ikäänkuin olisi jokin asia hänelle äkkiä valjennut, ja hän noudatti kirjaimellisesti toverinsa neuvoa. Hän ei päästänyt ääntäkään koko sen tunnin aikana, joka kului ennenkuin aurinko nousi. Silloin hän pysähtyi ja osoitti tuoreita jälkiä, jotka kulkivat heidän tiensä poikki.
Lumessa näkyi selvästi kahden lumikenkäparin painalmat, jotapaitsi kävi selville, että toisen parin omistaja oli vielä palannut takaisin.
Sam hätkähti. Dick hymyili ivallisesti. Juttu oli sanomattakin aivan selvä. Chippewa-intiaani ja tyttö olivat tosin lähteneet kaakkoon, mutta he olivat sitten tehneet kaarroksen käydäkseen varoittamassa Jingossia. Näkyi selvästi, missä he olivat palanneet Ah-tekin aikaisemmin avaamalle ladulle. Sitten haarautui tie; toista pitkin oli chippewa kulkenut ystävää hälyyttääkseen, toista oli tyttö käyttänyt palatessaan edellisenä yönä jostakin syystä valkoisten leiriin — ehkäpä eksyttääkseen Samin ja Dickin jäljiltä.
Hetken näytti siltä kuin olisi Sam kadottanut uskonsa sekä itseensä että muihin.