Dick hypähti eteenpäin ja suomi valjakkoa ruoskallaan.
— Us kiinni! kiljui hän.
Lumi pölisi heidän ympärillään. Vähäistä myöhemmin löysivät he polulta nahkakäärön ja pienen kasan pyydyksiä, Mies, jota he ajoivat takaa, oli keventänyt kuormaansa, heittänyt pois kaiken, mitä ei ehdottomasti tarvinnut. Niin lähellä riistaansa he jo olivat.
Hengästynyt Sam vaati pysähtymistä.
— Seis! komensi hän. — Pysytään tyyninä vain. Tällä tavoin me emme saa häntä kiinni. Hänellä on kevyt kuorma, hän on mies, ja hänellä on levänneet koirat. Hän voi helposti päästä käsistämme, jättää meidät uupuneine koirinemme.
Vanha mies istuutui ja sytytti varovasti piippunsa.
Dick riehui kuin vähäjärkinen, kuohuksissaan viivytyksestä, ja noitui, että jotakin oli tehtävä heti paikalla; mutta oli niin ymmällään, ettei osannut selittää, mitä hänen mielestään oli tehtävä.
Ja tuokion kuluttua hän kysyi:
— Mitä ihmeessä me teemme?
— Mies menee, mutta latu jää, vai mitä? sanoi Sam. — Seuraamme jälkiä.