— Mutta mitä kannattaa — miten me sitten pääsemme hänen kimppuunsa taas?
— Meidän on heitettävä pois pyydyksemme ja ylimääräiset huopamme. Meidän on taivallettava niin nopeasti kuin voimme, ilman että uuvutamme itsemme. Ehkä hän pitää liian kiirettä, ja silloin me voitamme kilpajuoksun. Kuinka hyvänsä, tämä on ainoa mahdollisuutemme. Jos me päästämme hänet käsistämme nyt, emme löydä häntä enää koskaan. Tämä latu on ainoa, johon nyt voimme luottaa.
— Mutta jospa alkaakin sataa lunta kovin? Lumimyrsky voi tulla milloin hyvänsä.
— Jos alkaa pyryttää — no, niin —
Vanha mies vaikeni hetkeksi, imeskellen piippuaan.
— On eräs asia, jonka toivoisin sinun ymmärtävän, jatkoi hän sitten, nimittäin, että sinulla ei ole oikeutta paukutella pyssyäsi, milloin vain päähäsi pälkähtää. Meidän on saatava tuo mies kiinni elävänä. Pyssyn laukaus tänään oli paha juttu; se varoitti Jingossia ja turmeli ehkä mahdollisuutemme yllättää hänet Tosin olisi hän voinut kuulla meidän lähestyvän siitä huolimattakin. Olkoonpa nyt miten hyvänsä. Mutta jos sinä olisit tappanut koiran, niinkuin aioit, olisit saanut aikaan niin paljon vahinkoa, ettet ainakaan oman tylpän järkesi avulla olisi koskaan pystynyt sitä korvaamaan. Tuo koira on paras, mitä meillä on. Minä — minä kadottaisin mieluummin pyssymme, kuin sen… Hän toisti viimeiset sanansa kerran toisensa jälkeen.
Vakavana kuten aina, kun toveri puhui tuossa äänilajissa, kysyi Dick: miksi, mutta ei saanut vastausta. Tuokion perästä rupesi Sam lajittelemaan kuormaa, heittäen syrjään kaiken, mitä ei välttämättömästi tarvittu.
— Mikä on aikomuksesi? uskalsi Dick kysyä.
— Lähteä liikkeelle.
— Pianko luulet meidän saavan hänet kiinni?