— Ja sitten on teidän luvattava, että otatte hevoset haltuunne heti. Ne on pantu liekään, joten saatte ne varmasti käsiinne.
— Hyvä! huudahti ihastunut poika, varmistuttuaan nyt siitä, että tarjous todellakin oli tehty vakavassa mielessä.
Tartuin lujasti laivaköyteen ja kapusin kannelle.
— Tulkaa pois vain! kehoittelin Johnnyä ja Yankia jotka tuntuivat vähän epäröiviltä. — Odottaminen tulee meille kalliimmaksi kuin hevoset ja huovat.
Toverini tekivät työtä käskettyä. Poika kiinnitti veneemme ruuheensa.
Tuokiota myöhemmin olimme jo matkalla virtaa alaspäin.
Tarkastimme tietysti laivan joka sopen, ja Johnny oli kovasti tyytyväinen.
— Tätä sanon jo ylellisyydeksi, selitti hän. Täällähän on tarjoiluhuone ja pelisali ja pehmeitä mattoja ja sametilla päällystettyjä tuoleja, täällä on peilejä ja soittolava ja vaikka mitä. Kukapa olisi luullut pääsevänsä tällaisille kissan päiville erämaassa?
— Minäpä tahtoisin tietää, miten tämä laiva on saatu tänne, virkoin minä. Tämähän on jokialus, jonka luulisi hukkuvan ensimmäiseen hiukankin mainittavaan aallokkoon.
Kaikki yrityksemme saada arvoitus ratkaistuksi olivat aivan turhia.
Väittely lisäsi kuitenkin uteliaisuuttamme.
— Etsinpä käsiini jonkun, joka taitaa asian selittää, sanoin lopulta.