Tämä tiedonanto aiheutti merkillisen hajaantumisen matkustajien keskuudessa. Tähän asti olimme pysytelleet uskollisesti yhdessä. Nyt vetäydyimme äkkiä epäluuloisina erillemme pieniin ryhmiin. Sillä kohta astuisimme maihin ja kulkisimme kapean maakielekkeen poikki, ja jokainen tahtoi tietysti olla ensimmäinen.
Huolestuneimpia olivat tietenkin ne, joilla oli paljon rahtitavaraa myötään. Minä lakkasin vähitellen kadehtimasta kullanerottamiskoneiden omistajia. Matkustajat hyörivät kiihkeinä kannella, haalien kokoon omaisuuttaan, ja selvittyään tästä hommasta riensi joka mies taivuttelemaan laivan kiusaantunutta päällystöä, päästäkseen ensimmäisenä maihin lähtevään veneeseen.
Talbot ja minä istuimme parilla vaivaisella laatikollamme suuresti huvitettuina. Ankkuri laskettiin ja soutuvene irrotettiin taaveteista. Matkustajat tungeksivat meluten sen ympärillä. Nousimme, nostimme taakkamme hartioillemme ja painuimme tyynesti laivan toisella puolella olevalle veneelle. Tietysti sekin laskettiin vesille ja niinpä kävi, että me ja kymmenisen muuta kaukonäköistä miestä jouduimme ensimmäisinä maihin.
Havaitsimme pian, että kylä oli rakennettu lahdenpoukaman rannalle linnakkeen ja kallion toiselle puolen. Ja muistetaanpa sitten, että minä en ollut koskaan aikaisemmin ollut matkoilla. Outo yhdyskunta korkeakattoisine taloineen ja ruokomajoineen, ylpeät palmut, ympärillä olevat rämemaat, pitkäkoipisten kahlaajien kirkuna, kirkas valo ja rannalla vetelehtivät omituiset veneet sekä valkopukuiset, tummaihoiset ihmiset, jotka olivat tulleet meitä vastaan, herättivät minussa mitä suurinta mielenkiintoa.
Astuimme maihin ja heti riensi liuta pieniä, ruskeita miehiä luoksemme. Talbot otti ajaakseen asiamme ja ryhtyi karjumaan heille espanjankielellä, sillä vain harvat pikkumiehistä taisivat vähän englantia.
Meidän tavaramme katosivat siinä siunaamassa eri tahoille. Koetin omasta puolestani estää tunkeilijoita tarttumasta kamppeihini, mutta kun minulla oli vain kaksi kättä, oli yritykseni toivoton. Kaikki amerikkalaiset kiroilivat ja huusivat kohti kurkkuaan. Näin Johnnyn kaikkien katselijain suureksi riemuksi keikahtavan selälleen liejuun, juuri kun hän oli tavoittamaisiilaan erään kepeäjalkaisen alkuasukkaan.
Vihdoin tunkeutui Talbot luokseni.
— Selvä on, sanoi hän. Olen sopinut erään ystäväni kanssa matkamme jatkamisesta. Hän vie neljä meistä veneellään Crucesiin viidestätoista dollarista miestä kohti.
— Jos veneeseen saisi vielä järjestetyksi tilaa parille miehelle, niin muistakaa kaikin mokomin Johnnyä! sanoin. Hän räjähtää muuten.
Me luikkasimme Johnylle ja selitimme hänelle, mistä oli kysymys.
Johnnyn oli perin vaikea pysyä niin tyynen näköisenä kuin tavallisesti.