Joukko hajaantui ja soutumiehemmekin tuntui halukkaalta livistämään.
Kurkotin kättäni ja tartuin hänen kaulukseensa.
Talbot oli kääntynyt puhuttelemaan Johnnyä.
— Fairfax, virkkoi hän hyytävän kylmästi, teidän on paras heti oppia hillitsemään itsenne, niin ettette aikaansaa uusia rettelöitä heti kun voitto on saavutettu. Nuo herrat olivat äkeissään jo entuudestaan ja te teitte parhaanne synnyttääksenne uuden metakan.
Johnny-parka punastui hiusmartoaan myöten.
— Olette oikeassa, änkytti hän.
Talbotin ilme kirkastui heti. Hänen kasvoilleen levisi miellyttävä hymy.
— Se oli miehen puhetta, Johnny! huudahti hän. Ei ole hauska myöntää olleensa väärässä. Te ja Yank olitte hiivatin sotaisen näköisiä, kun tulimme. Mutta niissä on kirottu mozomme? Ahaa, te olette iskenyt kyntenne häneen, Frank. Erinomaista! Tulkaapa lähemmä, rakastettava kansalainen! Arvaanpa, että ymmärrätte englantiakin, jos on tarvis, muuten ette olisi voinut ryhtyä niin oveliin kauppoihin kuin taannoin.
Johnny tointui hitaasti hämmennyksestään. Yank ruiskautti pitkän syljen ja laski kiväärinsä tukin maahan.
— Olette käyttäytynyt moitittavasti, puheli Talbot soutajalle. Sopimus on sopimus. Mutta sanonpa teille, mitä nyt on tehtävä. Kysyn jokaiselta täällä, sekä teidän tovereiltanne että omiltani — käsitättekö — ja jos muut suorittavat tuollaisesta matkasta kaksikymmentä dollaria, teemme me samoin. Sabe? Mutta me emme maksa teille kahtakymmentä dollaria, ellette vie meitä Crucesiin poco pronto. Sabe? Nyt lähdettiin.
Soutumies päästi aika mölyn.