Muuan virkamiehistä oli kavunnut tynnyrille paperipalalaatikko kainalossaan. Tynnyrin viereen asettui kirjuri nimiluetteloineen.
— Sitämukaa kuin huudan nimen, pyydän asianomaista nostamaan arvan laatikosta! kuulutti virkamies.
Jännittyneinä ja suut selällään ryhmityimme hänen ympärilleen.
— No, onko koskaan asioita hoidettu noin kirotun haljulla tavalla? huudahti Talbot — Nostakaapas minua, pojat!
Johnny ja minä kohotimme hänet hartioillemme.
— Hyvät herrat! Hyvät herrat! huusi hän kerran toisensa jälkeen, kunnes melu vihdoin hetkeksi taukosi.
— Minäkin olen lunastanut lipun, ilmoitti Talbot ja minä tahdon nähdä, että kaikki sujuu asianmukaisella tavalla. Ja nytpä haluaisin kysyä tuolta virkaherralta, mikä estää kokonaan väärää henkilöä astumasta esiin jotakin nimeä huudettaessa. Arvanhan voi nostaa sellainenkin, jolla ei ole siihen oikeutta.
— Kyllä »oikea» mies hänet siitä estää, kuului ääni joukosta. Miehet purskahtivat nauruun.
— No, mutta jos syntyy riita siitä, kuka on »oikea», niin miten se juttu sitten ratkaistaan? Ja voiko kukaan estää ketään varustamasta saamaansa puhdasta paperipalasta merkinnällä?
— Hän on oikeassa! Hyvä! huusivat useat äänet.