POHJOISTA KOHTI.

Emme keksineet mitään selitystä Yankin lähtöön. Joku otaksui lopulta, että hän oli livistänyt varmistuakseen paikasta kohdakkoin lähtevässä laivassa.

— Mutta siinäkään tapauksessa, aprikoi Johnny, ei hänen olisi tarvinnut pitää niin helkutin kiirettä. Tottakai piti hänen arvata, ettemme asettaisi mitään esteitä hänen tielleen.

— Onko hän suorittanut vuokraosuutensa? kysyin viattomasti.

Olimme näreissämme Yankiile ja kartoimme senvuoksi niitä ravintoloita, joissa hänellä oli ollut tapana käydä. Mutta lopulta ihmettelimme, ettemme kohdanneet häntä kadullakaan. Mies oli tosiaankin tipotiessään.

Olimme hieman levottomia ja kyselimme Yankia kaikkialta. Eräät tuttavistamme muistelivat nähneensä hänet, mutta eivät osanneet sanoa missä ja milloin. Viranomaiset eivät liikauttaneet sormeakaan. Joka päivä katosi ihmisiä, eikä kukaan jättänyt mitään jälkiä. Yksi enemmän tai vähemmän ei merkinnyt mitään.

Vietimme suuren osan ajastamme rannassa monien ystävien ja merimiesten parissa, odotellen purjelaivan ilmestymistä näkyviin. Olimmepa sopineet erään soutajankin kanssa, että hän olisi valmiina heti laivan saavuttua näköpiiriin. Asunnostamme suoritimme vuokran aina viikoksi etukäteen.

— Siinä syntyy eri rynnistys, jutteli Talbot, ja siksi on parasta, että olemme valmiina.

Ranta oli melko viihtyisä paikka. Se kaareutui kauas etäisyyteen ja valkoiset hyökyaallot vyöryivät alituisesti keltaisen hiekan yli. Syvien, sinisten vetten tuolla puolen häämötti maa, ja takanamme huojuttivat pasaadituulet palmujen latvoja. Istuskelimme puitten siimeksessä laivurijuttuja jutellen, tupakoiden ja korttia lyöden. Kun satoi — ja sadetta saatiin usein — kömmimme savuisiin pikku majoihin. Ne, jotka eivät päässeet katon alle, riensivät kaupunkiin.

Odottamamme alus saapui tietenkin juuri tällaisena harmaana ja kosteana päivänä, ja ne, jotka eivät olleet onnistuneet pääsemään sadetta suojaan, huomasivat sen ensinnä. He olivat tarpeeksi ovelia talsiakseen hitaasti ja muina miehinä rantaan, minkäjälkeen he työnsivät pari ruuhta vesille. Alkuasukassoutajat olivat huolellisesti piilottautuneet sateelta. No — varansapitäneet ystävämme olivat huonoja merimiehiä, ja ennen pitkää olivat ruuhet täyttyneet vedellä. Syntyi äläkkä, joka tuota pikaa sai meidät jalkeille ja rantaan.