Tunsin vasten tahtoanikin jonkinlaista mielihyvää.
— Hölynpölyn kokouksissa? kertasin hiukan ymmälläni.
— Olettakaapa, että tuo lauma jollakin merkillisellä tavalla pääsisi yksimielisyyteen, saisi kamppeensa kuntoon ja lähtisi huomenna Kaliforniaan — sitävartenhan tuo kerho kai on perustettu — oikein sakilla. Lähtisittekö mukaan?
— Miksikäs en?
— Niin sanoisi Martin — ja Fowler - ja tuo pikku heittiö Smith — ja kuusi tai kahdeksan muuta lisäksi. Akkoja! Mutta te — kuulkaa, jos aiotte johonkin ryhtyä, niin katsokaa, että joudutte miesten joukkoon. Noiden torvien kanssa en lähtisi edes kahdentoista (Englannin) penikulman päähän käärmeitä tappamaan. Missä asutte?
— Läntisellä Yhdeksännellä kadulla.
— Se on läheisyydessä. Onko teillä tilavaa huonetta?
— Minulla on pikkuruinen makuuhuone eteisen takana, vastasin kummastuneena. Eräät toverini ovat vallanneet koko yläkerroksen.
Minun täytyy vieläkin todeta, että hänen sekaantumisensa yksityisasioihini tuntui perin luonnolliselta. En loukkaantunut ollenkaan.
— No, silloin teillä täytyy olla isohko seurusteluhuone. Montako teitä on?