Mies tuijotti minua ihmeissään.
— Ettekö tiedä, kuka John McGlynn on? sanoi hän. Milloin olette tullut tänne?
— Eilen illalla.
— Ahaa! Kas, John omistaa kaupungin ainoat amerikalaiset kuorma-ajopelit. Tuotti ne tänne kappaleina New Yorkista ja pani kokoon hökötyksen itse. Sitten opetti hän neljä villiä kalifornialaista muulia vetämään niitä. Hän on tämän kaupungin merkillisyyksiä.
En oikein käsittänyt, mikä tässä oli niin merkillistä, mutta loikkasi» joka tapauksessa liejuiselle kadulle ja kiipesin vankkureille.
McGlynn käännähti ja sanoi:
— Rahti on kaksikymmentä dollaria tonnilta. Sen mukaan saatte maksaa suunnilleen kolmekymmentä dollaria pikku ajosta, te likainen virtahepo. Nämä muulit ovat lisäksi hiukan vilkkaita.
Kapusin tyynesti hänen viereensä.
— Haluan työtä! Vain päiväksi.
— Hetikö?