Kaupungissa tekivät käsittämättömät oliot, joilla oli harhaanjohdettu huumorin taju, hänelle kaikenlaista, minkä syytä hän ei vähääkään saattanut käsittää parhaastaan sen vuoksi, ettei hänellä itsellään ollut huumorin tajua, ei harhaanjohdettua enempää kuin muutakaan. Se peloitti häntä ja sai hänet ymmälle. Mutta hän tutki heitä vakavasti likinäköisten silmälasiensa läpi, pannen huolellisesti merkille miten he tekonsa tekivät, minkä näköinen tekijä oli, miten hän toimi ja mitähän itse tunsi.

Muutaman päivän perästä heräsivät hänen kirjalliset vaistonsa. Huolimatta synkkämielisyydestään, tapasi hän itsensä erittelemästä, seulomasta ja sovittelemasta asioita, kunkin omaan arvoonsa. Lopuksi alkoi hän sepittää kertomusta Lännestä. Pian sen jälkeen puhdisti hän täytekynänsä, sovittamalla hienon korttipalan kullan ja kuttaperkan väliin ja istuutui kirjoittamaan. Kirjoittaessaan tuli hän yhä tyytyväisemmäksi tulokseen. Lauseet tulivat yhä joustavammiksi. Laatusanat miltei kiehuivat. Runollisuus hävisi kuin vuoristosumu. Ja hän muisti ja kuvasi tarkalleen kuinka Savi-Jaakko sylkäistä säväytti viiksiensä läpi — joka kyllä oli epämiellyttävää, mutta todellista. Se oli mestariote. Hän kirjoitti edelleen kiihoittuneena. Sellaista lyhyttä kertomusta ei vielä oltu nähty.

Mutta sitten tuli tauko. Hän oli menestyksellä saanut sankarinsa satulaan ja lähettänyt hänet täyttä karkua pakoon mustia syvänteitä ja jyrkkiä rotkoja kohti — en muista minkä nimisiä — kostonhaluisen joukon vainoomana. Tässä keskeytti hänet peloittava vaikeus. Hän ei tiennyt mitä ihminen tuntee ollessaan kostonhaluisen joukon takaa-ajamana. Häntä ei itseään ollut koskaan ahdistanut mikään kostonhimoinen joukko. Mitä hänen nyt tuli tehdä. Totta puhuen saattoi hän vallan siedettävällä selvyydellä kuvitella mielessään sellaisessa tilanteessa syntyvät tunteet. Hän olisi voinut panna ne paperille kaikin puolin realistisilta näyttävinä. Mutta häneltä puuttui se koetuskivi, jolla hän olisi voinut todeta niitten totuudenmukaisuuden. Hän saattaisi ehkä tietämättään pettää taiteensa, jolle hän oli niin suurella hinnalla vannoutunut. Se ei käynyt päinsä.

Hän teki siis luonnollisimman teon minkä vakavamielinen kirjailija, jolta huumorin taju puuttuu, tekee. Hän meni ulos ja haki käsiinsä erään tuttavan nimeltä Colorado Jim ja teki hänelle erään ehdotuksen. Colorado Jimin suostuttamiseen meni Severneltä tarkalleen kaksi tuntia aikaa ja kuusi lasia whiskyä. Sanotun ajan kuluttua meni Colorado Jim vuorostaan ulos pudistellen epäilevästi päätään ja päästäen aika ajoin sisuksistaan onttoja naurunrämähdyksiä, jotka suuresti muistuttivat hyvin tunnetun »Old Faithful» geysirin purkauksia.

Hän etsi käsiinsä kuusi omaa osakastaan, joille hän puhui kauan. Hänen kuusi osakastaan katselivat Colorado Jimiin hyvän aikaa. Sitten kaikki seitsemän muodostivat keskenään komitean. Komitean päätökseksi tuli, että keltanokka epäilemättä oli mielipuoli, vaaraton, mutta että oli ehkä oltava hänelle mieliksi maksua vastaan. Sitä paitsi saattoi mieliksi oleminen olla hauskaa. Joukon laseja tyhjennettyään komitea tuli siihen lopputulokseen, että leikistä tulisi hyvin hauskaa.

Aikaisin seuraavana aamuna ratsastivat he kaupungista vuoristoon päin.
Mustan solan suulla he tapasivat Severnen, joka myös oli ratsain.
Tervehdysten jälkeen jakoi viimeksimainittu miehille joitakin pieniä
esineitä.

»No», sanoi hän sitten mitä vakavimpana. »Minä ratsastan tuon ison kiven luo ja kun olen valmis lähtemään, niin heilautan kättäni. Teidän tulee ajaa minua takaa aivan samalla tavalla kun te ajatte todellista hevosvarasta takaa ja minä koetan pysyä teidän edellänne. Teidän täytyy ampua minua tyhjillä panoksilla niin nopeasti kuin vain osaatte. Ymmärrättekö?»

He sanoivat ymmärtävänsä. Sitähän he eivät tehneet. Mutta se oli hauskaa.

Severne ratsasti kiven luo mustan solan luona — olen varma siitä, että se oli musta sola — ja kääntyi. Miehet olivat asettuneet riviin ja olivat innoissaan lähtemään. He olivat lyöneet vetoa keskenään siitä kuka ensinnä ehtisi.

Severne heilautti kättään ja painoi kannukset hevosen kylkeen.
Takaa-ajo alkoi.