»Ota ryyppy, Onnen Pekka, minun kustannuksellani», tarjosi vieraanvaraisesti kapakan isäntä.
Peter palasi hitaasti pöydän luo.
»Onnea uudelle valtaukselle», sanoi isäntä, »ja toivottavasti eivät keinottelijat vie kaikkea, mitä siinä on.»
Miehet nauroivat, mutta eivät ilkeämielisesti. He tunsivat kaikki
Peterin, kuten sanottu.
Peter kääntyi taas ovea kohti.
»Sinulla on huomenna siellä oikein hirmumyrsky», huusi eräs leikinlaskija hänen jälkeensä. »Pidä silmäsi auki! Sinne tulee varmaan oikea roistojoukko ja he piankin vievät sinulta koko valtauksesi.»
Peter pysähtyi äkkiä, katsahti puhujaan ja meni kiireesti ulos.
Seuraavana päivänä tuli miehiä hänen laaksoonsa. Hän kuuli heidän vaununsa kolinan jo ennenkuin hän oli noussut vuoteeltaan. Kun hän oli syönyt aamiaisensa oli niitä mäen rinteet täynnä. Akkunastaan saattoi hän nähdä heidän punaisten mekkojensa puitten välistä pilkottavan ja valon välähtelevän heidän kiiltävistä työkaluistaan. Laaksossa oli tulia siellä täällä ja ilmassa metsäpalon ja leivän paiston käry. Paljaitten pensaitten luona näkyi valkoisia telttoja. Hevoset söivät ahneesti nuorta ruohoa ja puitten vesoja, nostellen päitään kuullessaan uusien tulokkaitten vaunun ratinan. »Rynnäkkö» oli alkanut.
Peter tiesi, että uutinen hänen löydöstään leviäisi. Huomenna saisi jo uusi kaupunki paikan kartalla. Ihmisiä tulisi kaupunkiin, rahakkaita ja halukkaina sijoittamaan rahojaan. Heidän kanssaan aikoi Peter käydä kauppoihin. Tällä kertaa ei tulisi kysymykseenkään huolimattomasti laaditut kauppakirjat. Hän ei jättäisi mitään sattuman varaan. Näin hän oli ennenkin ajatellut.
Peter alkoi kuvitella kaikenlaisia vaikeuksia. Edelliset kokemukset tarjosivat niitä enemmänkin, mutta Peter aikoi ammentaa lääkkeet samasta lähteestä. Suuri tuntemattomuus peloitti häntä. Huolimatta vuosistaan, huolimatta harmaista hiuksistaan ja huolimatta edellisten onnettomuuksiensa muistoista, täytyi hänen myöntää itselleen, ettei hän tiennyt mitään, ei kerrassaan mitään keinottelijoista ja heidän menettelytavoistaan. He eivät voineet tällä kertaa nylkeä häntä aivan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Mutta miten saattoi hän tietää, mitä keinoja heillä vielä oli varastossaan. Kahdeksan vuotta ihmiselämää pitää opettaa häntä yhtä hyvin varovaiseksi kuin kaksitoistakin. Kuitenkin astui hän Eagle Ridgen loukkuun yhtä luottavaisesti kuin Antiloopin kidankin. Hän oli siinä menettänyt kaksitoista vuotta, mikä estäisi häntä nyt menettämästä neljä uutta lisää. Ei mikään pelko ole niin vaikeaa kuin tuntemattoman pelko. Et voi nähdä sitä, sinun täytyy kokonaan luottaa itseesi, sinulla täytyy olla itseluottamusta.