Tytön onnistui vihdoin puhaltaa lamppu sammuksiin ja kaikki huusivat ihastuksesta.
»Näyt olevan samanlainen kuin ennen koulussa ollessamme, eikö niin, Bert», sanoi Lännen mies lämpimästi, »autat hädässä olevia ja suret toisten puolesta.»
»No, no. Mitäpä tässäkin voit tehdä. Viedä hänet pois täältä! Vedota hänen parempaan puoleensa!
Bert lähti innostuneena tyttöä kohti, joka — toisten auttaessa — valmistautui hyppäämään penkiltä. Kullankaivaja tarttui häntä hihaan.
»Älä mene, panet vielä toimeen tappelun. Odota hetkinen!» pyysi hän. »Tyttö ei ole sen arvoinen. Kuulehan», kun toinen peräytyi entiselle paikalleen. Hän puhui taas kiusoitellen. »Sinä ja tuulimyllyt. Minäpä hieman selvittelen sinun ihanteitasi. Saat kuulla yhden tai pari tosiasiaa tuosta sievästä, viattomasta tytöstä — unehutin muut laatusanat. Ensistäänkin ei hänellä ole kerrassaan mitään tekemistä vuoristoruusun kanssa. Hänen nimensä on Anne Bingham, mutta hän on yleisemmin tunnettu Bismarck Annen nimellä, pääasiassa siitä syystä, että Bismarck on ainoa leiri rakkaassa piirissämme, jossa hän ei käy. Senvuoksi on päätelty, että hän on sieltä kotoisin.
»Bismarck Anne!» toisti Idän mies. Eihän hän mahda olla — —»
»Aivan sama. Hän on suunnilleen niin huono kuin miksi he hänet kulloinkin tekevät ja minä en luule, että hän laiminlyö ainoatakaan tilipäivän tanssitilaisuutta vuoden mittaan. Anne ottaa humalan, sen saat nähdä, oikein huiman humalan ja on iloinen, sen voin vakuuttaa hänestä. Hän ilakoi kaikilla mahdollisilla tavoilla niin kauan kuin sitä kestää.»
Idän mies vihelsi pitkään, vastenmielisyyden ilme kasvoillaan ja hän katseli hartaana tytön eloisia kasvoja.
»Oh, mitäs tuosta välität?» sanoi Lännen mies huolettomasti. »Hän pitää hauskaa.»
Bismarck Anne hyppäsi lähimmän miehen syliin, sai suudelman, läimäsi antajaa poskelle ja leijaili toiseen päähän huonetta. Hän sieppasi kätevästi hanurin korkealta tuolilta, jolla eräs soittaja istui ja juoksi, pusertaen merkillisiä ääniä soittokoneesta, penkkirivien välissä omistajan ajaessa häntä takaa. Naiset nauroivat onttoa nauruaan, näyttääkseen etteivät he olleet kateellisia hänelle siitä huomiosta, joka tuli hänen osakseen. Vihdoin törmäsi hän salin omistajaan, joka tuli sytyttämästä sammutettua lamppua. Omistaja oli vihainen ja pelasti hanurin kovakouraisesti. Anne nyrpisti huuliaan ja katsoi vetoovasti ystäviinsä. Ystävät vastasivat yksimielisesti. Omistaja järjesti lasit.