Te ikävystytte luonnollisesti täkäläiseen elämään parissa viikossa, ettekä aio jäädä tänne pitemmäksi aikaa. Te käytätte vielä kouluesiliinaanne ja siitä minä päätin, että ette vielä ollut lopettanut koulunkäyntiänne ja sitten sai tehtaan merkki päivänvarjossanne minut päättämään, että te olette Detroitista kotoisin.»
»Entä mistä päätätte, että olen vanhempaini ainoa lapsi?»
»No», vastasi Stanton, »teillä on hieman samanlaisia tapoja, kuin — — —»
»Hemmoitellulla lapsella», lopetti Barbara lauseen pahanilkisesti korostaen sanojaan.
Stanton vain nauroi.
»Se ei ole kiltisti ajateltu», moitti Barbara erinomaisen arvokkaana.
Sanomattoman surumielinen, väräjävä ääni kuului metsästä aivan lähellä.
»Hui, mikä se on?» huudahti Barbara säikähtäen pahanpäiväisesti.
»Ystävämme, pikku siili. Älkää peljätkö.»
Metsän korkeissa puissa humisi heikko tuulen henki.