»Kävivätkö kimppuusi.»
»Ei, mutta Black Hank oleksii lähellä.» Se selvitti asian. Molemmat miehet puhaltelivat savupilviä hetken äänettöminä. Sitten nousi ajaja lähteäkseen.
»Toin sinulle oikean keltanokan tullessani», huomautti hän kuin sattumalta. »Arvatenkin on hän muilta seuduilta.»
»Luulenpa, että lähden katsomaan minkälainen keltanokka se on», vastasi
Billy, kiiruhtaen tiskin takaa.
Keltanokka istui pienellä pölkyllä aivan oven edessä. Hän piti lakkiaan kädessä, joten Billy saattoi nähdä hänen tapulimaisen, paljaan kallonsa. Sen alapuolella oli valkoisen punaiset kasvot ja vielä alempana kapeat, kaltevat hartiat, litteä rinta ja väärät sääret. Hän oli puettu vaaleaan, ruudulliseen pukuun ja flanellipaitaan, jonka kaulus oli aivan liian laaja. Billy huomasi kaiken tämän vain ohikulkiessaan. Kun ajaja kiipesi istuimelleen, sanoi hotellin omistaja:
»Sanohan, Hen, pitäisikö tuollainen panna pumpuliin vaiko lasikuvun alle?»
»Minä antaisin sille selkään», vastasi ajaja lyhyesti ja läimäytti kaksisiimaisella piiskallaan neljää hevostaan selkään, niin että ne hätkähtäen lähtivät liikkeelle.
Billy lähti uudelleen katsomaan vierastaan ja sai tältä anteeksipyytävän hymyn.
»Voinko saada huoneen täällä täksi yöksi?» kysyi vieras kimeällä, piipittävällä äänellä.
»Voitte», vastasi Billy lyhyesti ja alkoi huutaa Charleyta.