»Minä en voi», hymyili Picard.
»Miksette?»
»Ukko huomaa, se on yksi piru, tämä ukko. Minä tahtoisin auttaa teitä; minä tahtoisin sata dollaria. Ojibwa maass he ovat antaneet ukolle nimeksi Wagosh — se on kettu. Hän näkee kaikki.»
»Saatte kaksisataa — kolmesataa — viisisataa.»
»Mitä te tahdotte, että minä teen?» epäröi Akilles Picard viimeisen summan kuullessaan.
»Hankkikaa minulle rihla ja patruunia.»
Puolivcri kääräsi tupakasta paperossin, sytytti ja veti syvän rintasavun.
»En minä voi», hän selitti. »En minä voi, en vaikka tuhannen dollaria — kymmenentuhatta. En minä luule, että tällä asemalla kukaan uskaltaa tehdä sitä. Ukko on itse piru. Hän lukee kaikki aseman rihlat ja kun yksi on poissa, niin hän heti huomaa, kuka on ottanut.»
»Varastakaa joltakulta toiselta», ehdotti Trent.
»Hän huomaa justiin yhtä hyvin», intti puoliveri itsepintaisesti. »Te ette tunne häntä. Hän pakottaa ilmiantamaan itsensä, kun hän tahtoo.» Hymy oli kadonnut miehen kasvoilta. Tämä ilmeisestikin oli liian vakava asia, jotta sitä olisi voinut kevyeltä kannalta käsitellä.