— Kuulepas nyt hyvä veli! Kummanko sinä luulet olevan pyhempää, senkö, että sokeasti noudattaa muutamien aivan samanlaisten ihmisten laatimia sopimattomia dogmeja ja määräyksiä ja sitoo itsensä, sekä toisen senlaiseen, jonka menestymisestä ei varmasti tiedä, vai senkö, että kaksi, mies ja nainen tuntien sydämmiensä sykkivän toinen toiselleen, ilman muuta lupaavat — vapaasti, niinkauvan kun se heille on mahdollista — auttaa ja tukea toinen toistaan elämän taisteluissa. Ajattelehan veli hyvä ensin ja sitten vasta puhu.
— Niin niin, mutta eiväthän ne ole ihmisten määräyksiä. Jumalan tahtohan se on. Eikähän se nyt ole vähääkään sopivaa noin vaan luvata. Eroja ja onnettomuutta sellaiset liitot vaan synnyttävät. — Ja mikäs ne lapset sitten perii kun erotaan?
— Jumala ei ole yhtään pykälää kirkkolakiin kirjoittanut. Ihmisten tyhmyyksiä ne ovat järki järestään kaikki. Sanoit että vapaat sopimukset synnyttävät onnettomuutta ja eroja. Eroja ne ehkä synnyttävät, mutta mitä merkitystä luulet olevan avioliitolla jota sitoo vaan ainoastaan kirkon side, eikä rakkaus: ei; se ainakaan onnellista ole. Ja mitä vapaaseen sopimukseen tulee, niin on se toki viisi kertaa sopivampaa kun puoltamasi kirkollinen vihkiminen. Jo yksistään naisen kannalta katsottuna on se ei ainoastaan sopimatonta, vaan vielä alentavaakin. Vai luuletko sinä sen olevan oikeuden mukaista, että nainen pakoitetaan sopimukseen joka riistää häneltä kaikki oikeudet mitkä hänelle ihmisenä kuuluvat. Tahtoisitko sinä erikoista diktatuuri-valtaa toisen, sinun vertaisesi ihmisen yli ja vielä sen jota rakastat? Kun ensin vastaat niihin, selitän sitten kysymyksen lapsien kohdasta.
— Elä sinä nyt taas hulluile…. Enhän minä senlaista tarkoita. Eihän niitä määräyksiä niin kirjaimellisesti tarvitse käsittää, eikä vaimoansa niiden mukaan hallita.
— Mutta mitä niillä sitten tehdään siinä, kun ne kerran ovat senlaatuisia ettei niitä sovi, eikä voi noudattaa. Silloinhan ne aivan hyvin voi sopimattomina heittää syrjäänkin. Sinä muuten puhut kun vanhan ajan patriarkat vaimon hallitsemisesta. Nykyaikana ei vaimoja hallita, vaan ne hallitsevat itse itsensä kuin miehetkin. Hyvä sinulle ettet, noin tietämättömänä ole naimisiin joutunut. — — Niin, sinä kysyit äsken, mikä perii lapset jos vanhemmat eroavat. Asia on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että jollei isän ja äidin rakkaus ole lasten tukena, on heidän tukenaan laki joka isän ja äidin ansiosta takaa heille varman turvan. Tietänet muuten sen, että kouluopetus on nykyään kaikille vapaa.
— Lienet oikeassa. Mutta miten on nyt uskontokysymyksen laita. Ei kaiketi sille anna enää kukaan mitään arvoa?
— Minun mielestäni on asia aivan päinvastoin. Kun entiset jonnen joutavat dogmatiikot, leipäpapit, kirkon valtiosta erottamisen vuoksi, joutuivat pois viroista, on uskonnon henki paljon ennestään kirkastunut. Se ei enää vastusta uudistuspyrinnöitä niin suuressa määrin kuin ennen. Vapaa-ajattelijoita tietystikin on olemassa, mutta eivät ne mitenkään häiritse uskonnollisten elämää. Kirkon ja valtion erottamisesta ovat uskonnolliset itsekin hyvillään. Se toimenpide päästi heidätkin monista tunnottomista laiskureista ja nylkijöistä.
Keskustelu loppui kun asemakello alkoi helistä. Me kiirehdimme ottamaan paikkoja vaunussa. Se muuten oli turhaa sillä kaikki paikat olivat numeroitu. Se oli niin uusi toimenpide ettei Esakaan sitä tiennyt.
Neljäs luku.
Vaunuun päästyämme, kun olimme saaneet istumapaikat itsellemme, kääntyi
Esa minuun päin ja kysyi hyvin totisena: