"Tulkaa sisään!" sanoi Katy melkein väsyneesti. Ovi aukeni.
"Saanko?" Kuului hameitten kahinaa ja kengänkorkojen kapsetta, ja Imogen Clark vetäikse huoneeseen. Katy ei ensin muistanut, kuka tulija oli. Hän ei ollut nähnyt Imogenia melkein kahteen vuoteen.
"Pääovi oli auki", huudahti Imogen kimakalla äänellään, "ja kun ei kukaan kuullut soittoani, uskalsin tulla suoraan tänne. Toivon etten häiritse yksityistoimianne!"
"Et suinkaan", sanoi Katy kohteliaasti. "Elsie rakas, siirrä tuo matala tuoli tänne. Imogen, ole hyvä ja istu. Olen pahoillani, ettei kukaan tullut vastaanottamaan sinua, mutta palvelijat puhdistavat huoneita tänään ja otaksun, etteivät he kuulleet soittoasi."
Imogen istuutui ja alkoi jutella tavalliseen tapaansa, jolla välin Elsie seisoen silmät selällään Katyn tuolin takana tarkasteli hänen pukuaan. Se oli huokeasta kankaasta, mutta hyvin ylellistä kuosia, reunusteilla ja rypytyksillä koristeltu. Hänellä oli myöskin musta kaulakoriste ja pitkät mustat korvarenkaat, jotka heilua kilkattivat hänen liikuttaessaan päätään. Ja entiset kutrit riippuivat vieläkin hänen poskillaan, ja Elsie ihmetteli taaskin, kuinka ne pysyivät paikoillaan.
Vähitellen selveni, mitä Imogen käynti tarkoitti. Hän oli tullut sanomaan hyvästiä. Clarkin perhe aikoi muuttaa takaisin Jacksonvilleen asumaan.
"Oletko ollenkaan tavannut Rosvoa?" kysyi Clover, joka ei ollut voinut unohtaa seikkailurikasta kertomusta kerran kuultuaan sen seurusteluhuoneessa.
"Kyllä", vastasi Imogen, "monta kertaa. Ja minä saan häneltä kirjeitä hyvin usein. Hän kirjoittaa kauniita kirjeitä. Olisipa minulla joku niistä mukanani, jotta saisin lukea sinulle vähän! Varmaankin huvittaisi se sinua. Annahan kun katson — ehkä minulla onkin." Ja hän pisti kätensä taskuunsa. Totta tosiaan, siellä olikin kirje. Clover ei saattanut olla epäilemättä, että Imogen kyllä oli koko ajan tiennyt sen siellä olevan.
Rosvon käsiala näytti olevan varmaa ja reipasta, ja kuori ja paperi olivat niinkuin muillakin ihmisillä. Mutta ehkäpä hänen joukkueensa oli hämmästyttänyt jotakin kaupustelijaa ryöstämällä hänen paperivarastonsa.
"Annahan kun katson", sanoi Imogen tarkastellen kirjettä. "'Ihailtu Imogen' — se ei sinua huvita — hm — hm — hm, kas tässä jotakin! Olin jouluna päivällisillä Rock Housessa. Oli sangen ikävää ilman sinua. Minulla oli kalkkunapaistia, paistettua hanhea, häränpaistia, torttuja, luumuvanukasta sekä pähkinöitä ja rusinoita. Eikö ollutkin sangen hyvä päivällinen? Mutta mikään ei maistu hyvältä, kun ystävät ovat poissa!"