Pieni seurue istuutui taas työhönsä. Tällä kertaa he saivat olla puoli tuntia kenenkään häiritsemättä. Ovikello kilahti, ja Bridget tuli huolestuneen näköisenä yläkertaan.
"Neiti Katy", sanoi hän, "vanha rouva Worrett on täällä, ja arvelen hänen tulleen koko päiväksi, sillä hänellä on laukku mukanaan. Mitä ihmeissä minä hänelle sanon?"
Katy näytti hieman nyrpeältä. "Voi hyvänen aika!" sanoi hän, "kuinka onnetonta! Mitä meidän on tehtävä?"
Rouva Worrett oli Izzie-tädin vanha ystävä. Hän asui maalla, noin kuusi englannin peninkulmaa Burnetistä. Hänellä oli tapana tulla Carreille päivällisille niinä päivinä, jolloin hän tuli kaupunkiin ostoksille ja muille asioille. Se ei tapahtunut usein, ja kun sellaista oli sattunut, ei Katyn ollut tarvinnut koskaan ennen pitää hänelle seuraa.
"Sanokaa että teillä on kiire ettekä saata vastaanottaa", ehdoitti
Bridget, "eihän meillä ole päivällistäkään eikä mitään varattuna."
Luultavasti olisi Katy kaksi vuotta sitten tarttunut tähän ehdoitukseen. Mutta nykyinen Katy oli hienotunteinen.
"E-ei" sanoi hän, "en tahdo tehdä sitä. Bridget, meidän on koetettava parastamme. Juokse, rakas Clover, alas, sinähän olet hyvä tyttö, ja sano rouva Worrettille, että ruokailuhuone on aivan järjestämätön, mutta että me syömme päivällistä täällä, ja kun hän on levähtänyt, olisi hauskaa nähdä hänet huoneessani. Ja oi, Clover! anna hänelle viuhka kaikkein ensiksi. Hänellä on varmaankin hyvin kuuma. Bridget, päivällisen voit tuoda sinänsä tänne, mutta ota muutamia hillottuja persikoita jälkiruuaksi ja valmista rouva Worrettille kuppi teetä. Luulen hänen aina juovan teetä. Ei sovi käännyttää vanhaa rouva parkaa, kun hän kerran on tullut näin kauaksi", selitti hän Elsielle toisten mentyä. "Elsie, vedä keinutuoli noin päin. Ja työnnä nuo pienet tuolit takaisin seinää vasten. Rouva Worrett istui yhden tuolin rikki viime kerralla käydessään, muistatko?"
Kesti jonkun aikaa, ennenkuin rouva Worrettille tuli viileä, joten vasta noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua kuului raskaita narisevia askeleita portailta ilmoittaen vieraan olevan tulossa yläkertaan. Elsie alkoi tirskua. Rouva Worrett saattoi hänet aina tirskumaan. Oli juuri sen verran aikaa, että Katy ehti antaa hänelle varoituksen ennen oven aukeamista.
Rouva Worrett oli niin äärettömän lihava, että sellaisia henkilöitä harvoin näkee. Kukaan ei uskaltanut arvata hänen painoaan, mutta hän näytti siltä, kuin hän olisi painanut tuhannen naulaa. Hänen kasvonsa olivat harvinaisen punaiset. Kylmimmälläkin ilmalla näytti hän olevan palavissaan, ja lauhkealla ilmalla hän näytti olevan aivan sulamistilassa. Hänen hattunsa nauhat olivat auki hänen tullessaan huoneeseen, ja koko ajan huoneen poikki astuessaan hän löyhytteli viuhkaa, lattian notkuessa hänen jalkainsa alla.
"Niin, rakas ystäväni", sanoi hän, kun hän istua tömähti keinutuoliin, "ja kuinka sinä voit?"