"Kiitos, sangen hyvin", vastasi Katy ajatellen, ettei hän koskaan ennen ollut nähnyt rouva Worrettia puoleksikaan niin lihavana, ja miettien miten hänen pitäisi seurustella hänen kanssaan.
"Ja kuinka isäsi jaksaa?" kysyi rouva Worrett.
Katy vastasi kohteliaasti ja kyseli sitten rouva Worrettin omaa vointia.
"Niin, minähän vain yhä pyöristyn", kuului vastaus, joka saattoi
Elsien Katyn tuolin takana katkonaisiin naurunpurskahduksiin.
"Minulla oli pankkiasioita", jatkoi vieras, "ja niitä toimittaessani tulin ajatelleeksi, että menisin neiti Petingillin luo kysymään häneltä, tulisiko hän väljentämään mustaa silkkipukuani. Se ommeltiin joku aika sitten, ja minä näytän käyneen lihavammaksi sen jälkeen, sillä en saa ollenkaan hakasia kiinni. Mutta kun menin sinne, oli hän poissa, joten sain kävellä turhaan. Tiedättekö, missä hän nyt on ompelemassa?"
"En", sanoi Katy tuntien tuolinsa tutisevan ja vaivoin pysytellen totisen näköisenä; "viime viikolla hän oli täällä kolme päivää ompelemassa Hannalle koulupukua. Mutta sen jälkeen en ole kuullut hänestä mitään. Elsie, tahdotko juosta alakertaan ja pyytää Bridgetin tuomaan la-la-lasin jäistä vettä rouva Worrettille? Hänellä näyttää olevan lämmin kävelyn jälkeen."
Hirveän hämillään loikkasi Elsie huoneesta ja kätkeytyi eteisen nurkkaan päästääkseen naurunsa valloilleen. Hän palasi vähän ajan kuluttua aivan totisin kasvoin. Päivällinen tuotiin sisään. Rouva Worrett söi kovasti ja näytti nauttivan kaikesta. Hänen oli niin hyvä olla, ettei hän liikahtanut paikoiltaan ennen neljää! Voi, miten pitkältä se iltapäivä tuntuikaan tyttö paroista, kun he istuivat siinä koettaen ajatella jotakin sanomista tuolle äärettömän isolle vieraalleen.
Viimein rouva Worrett nousi tuolilta ja valmisti lähtöä.
"No niin", sanoi hän sitoen hattunsa nauhoja. "Minä olen oikein levännyt ja tunnen voivani paremmin siitä. Eikö joku teistä nuorista tahtoisi tulla minun luokseni näinä päivinä? Pitäisin hyvin mielelläni jonkun teistä vieraanani, jos te haluatte. Eivät kaikki tytöt välitä vanhasta lihavasta naisesta ja anna hänen tuntea kotilieden lämpöä, kuten sinä, Katy. Näkisipä vain tätinne teidät kaikki, millaisia nyt olette. Hän olisi varmaan hyvillään, tiedän sen."
Miten lie ollutkaan, se lause tuntui Katyn korvissa hyvin miellyttävältä.