"Voi, älkää naurako hänelle!" sanoi hän myöhemmin illalla, kun lapset juotuaan teetä puhtaassa, raitistuoksuisessa ruokailuhuoneessa tulivat hänen luokseen istumaan, ja Cecy käärittynä sievään, punertavanvalkoiseen huiviin oli tullut sinne viettämään muutaman tunnin. "Hän on todellakin ystävällinen vanha nainen, enkä minä pidä siitä, että te nauratte hänelle. Eihän se ole hänen syynsä, että hän on lihava. Ja näettehän, Izzie-täti piti hänestä. Me palvelemme Izzie-tätiä, kun olemme kohteliaita hänen ystävilleen. Olin pahoillani hänen tulostaan, mutta nyt se on jo ohi, ja minä olen iloinen siitä."
"Tuntuu niin hyvältä, kun pakotus lakkaa", sanoi Elsie veitikkamaisesti, jolla välin Cecy kuiskasi Cloverille: "Eikö Katy ole suloinen?"
"Eikö olekin!" vastasi Clover. "Jospa minä olisin puoleksikaan niin hyvä. Joskus tuntuu siltä, että olisi ikävää, jos Katy paranisi. Hän on meidän kaikkien rakas lemmikkimme istuessaan tuossa tuolissaan eikä olisi hauskaa nähdä häntä missään muualla. Mutta onhan kauheata ajatella sillä tavalla. Enkä minä usko, että hän olisi erilainen tai tulisi pahaksi, kuten muutamat tytöt, vaikka hän olisikin terve."
"Tietystikään ei!" vastasi Cecy.
XIII LUKU
Vihdoinkin
Noin kuusi viikkoa edellä kerrotun jälkeen, kun Clover ja Elsie askartelivat alakerrassa, säpsähtivät he kuullessaan Katyn kellon soivan pikaisesti ja hermostuneesti. Molemmat he juoksivat portaita ylös loikaten kaksi porrasta kerrallaan nähdäkseen mitä hän tarvitsi.
Katy istui tuolissaan hyvin punehtuneena ja hämmästyneenä.
"Oi, tytöt!" huudahti hän. "Voitteko arvata mitä? Minä olen seisonut!"
"Mitä?" huudahtivat Clover ja Elsie.