Katy istui katsellen rauhallisesti ja iloisesti ikkunasta.
"Oi", ajatteli hän, "onko se todellakin mahdollista? Päästetäänkö minut koulusta juuri niinkuin Helena-serkun runossa sanotaan? Saanko ottaa jäähyväiset Tuskalta? Mutta tuskissakin on rakkautta. Nyt vasta huomaan sen. Kuinka hyvä ja rakas Opettaja minulla onkaan ollut!"
Clover näytti olevan hyvin ahkerana koko sen loppuviikon. Hän sanoi "pesettävänsä ikkunoita", mutta tämä selitys tuskin riitti hänen pitkäaikaiseen poissaoloonsa ja hänen kasvojensa salaperäiseen iloisuuteen, mainitsemattakaan vasaran iskuja ja sahaamista, jota kuului alakerrasta. Toisia lapsia oli nähtävästi kielletty sanomasta mitään, sillä kerran tai kahdesti Filip huudahti: "Oi, Katy!" ja sitten hetken vaiettuaan sanoi: "Minä melkein unohdin!" Katy kävi hyvin uteliaaksi. Mutta hän huomasi, että salaisuus, mikä se sitten lie ollutkaan, tuotti tyydytystä kaikille muille paitsi hänelle, joten hän, vaikka häntä haluttikin tietää, päätti kuitenkin, ettei kysymyksillään pilaisi heidän hauskuuttaan.
Viimeinkin oli vain pari päivää jälellä tähän tärkeään tilaisuuteen.
"Katso", sanoi Katy Cloverin tullessa huoneeseen vähän ennen teeaikaa. "Neiti Petingill on tuonut minun uuden pukuni. Aion uudistaa sen, kun menen ensi kerran alakertaan."
"Kuinka sievä!" sanoi Clover tarkastellen pukua, joka oli pehmeätä sinisenharmaata villakangasta, koristettu samaan väriin vivahtavilla silkkinauhoilla. "Mutta, Katy, minä tulen sulkemaan sinun ovesi. Bridget rupeaa lakaisemaan eteistä, enkä minä tahdo, että tomua lentää sisään, sillä kuten tiedät, sinun huoneesi lakaistiin tänä aamuna."
"Miten merkillinen aika lakaista lattiaa!" sanoi Katy ihmetellen.
"Mikset anna hänen odottaa huomisaamuun?"
"Voi, ei sovi! on — hänellä on — tarkoitan että hänellä on niin paljon muita tehtäviä huomenna. On paljon mukavampaa, että hän tekee sen nyt. Katy rakas, älä huolehdi, pidä vain ovesi sulettuna. Etkös pidäkin? Lupaathan minulle?"
"Hyvä", sanoi Katy yhä enemmän hämillään, mutta alistuen Cloverin hartaaseen pyyntöön. "Pidän sen kiinni." Hänen uteliaisuutensa kiihtyi. Hän otti kirjan ja koetti lukea, mutta kirjaimet tanssivat hänen silmissään, ja hän ei saattanut olla kuuntelematta. Bridget piti hirmuista melua harjallaan, mutta siitä huolimatta Katy luuli kuulevansa muitakin ääniä — askeleita portailla, ovien avaamista ja sulkemista — kerran hillittyä naurua. Kuinka merkillistä tuo kaikki olikaan!
"Vähät siitä", sanoi hän sulkien korvansa päättävästi. "Huomennahan saan tietää kaikki."