Huomispäivä valkeni raittiina ja kauniina — aivan sopiva syyskuun ihannepäiväksi.
"Katy", sanoi Clover tullessaan puutarhasta kädet täynnä kukkasia, "tuo sinun pukusi on soma. Et koskaan ennen ole ollut niin hauskan näköinen!" Ja hän pisti kauniin punertavan neilikan Katyn rintaneulaan ja toisen hänen tukkaansa.
"Kas niin!" sanoi hän, "nyt sinä olet koristettu. Isä tulee sinua hakemaan muutaman minuutin kuluttua."
Juuri silloin tulivat Elsie ja Hanna huoneeseen. He olivat puetut parhaisiinsa. Niin oli Cloverkin. Se oli nähtävästi juhlapäivä koko talolle. Cecykin seurasi heitä, hänet oli erikoisesti kutsuttu katsomaan, kun Katy astuisi alakertaan. Hänellä oli myöskin uusi puku.
"Kuinka hienoja me olemmekaan!" sanoi Clover huomattuaan kaiken kauneuden. "Käännypäs, Cecy, — liivihame sanon ja silkkivyö! Sinähän, neiti Hall, alat olla kovin aikuisen näköinen."
"Ei kukaan meistä tule niin aikuiseksi kuin Katy", sanoi Cecy nauraen.
Ja sitten ilmestyi isä. Hyvin hitaasti he menivät alakertaan, Katy nojaten isään, Dorry toisella puolellaan ja tytöt jälessä, jota vastoin Filip kolisi edellä. Debby, Bridget ja Santeri kurkistelivat keittiön ovesta nähdäkseen Katyä, ja vanha rakas Mary pitäen esiliinaa silmillään itki ilosta.
"Oi, pääovi on auki!" sanoi Katy ihastuneella äänellä. "Miten kaunista! Ja kuinka hauska korkkimatto! Se on ilmestynyt poissaollessani!"
"Älä pysähdy sitä katselemaan!" huudahti Filip, joka näytti olevan kiireissään. "Ei se ole uusi. Se on ollut siinä jo niin kauan! Tule sen sijaan seurusteluhuoneeseen."
"Niin", sanoi isä, "päivällinen ei ole vielä aivan valmis, sinulla on vähän aikaa levätä kävelysi jälkeen. Katy, sinä olet kestänyt sen ihailtavasti. Oletko hyvin väsynyt?"