"En, en koskaan — sano se!" huudahti Katy, joka rakasti satuja vielä yhtä paljon kuin kolmivuotisena ollessaan.
Niin tohtori Carr lausui:
"Naulan puutteessa kenkä menetettiin,
Kengän puutteessa hevonen menetettiin,
Hevosen puutteessa ratsastaja menetettiin,
Ratsastajan puutteessa taistelu menetettiin,
Taistelun puutteessa valtakunta menetettiin,
Ja kaikki hevosenkengän naulan tähden."
"Oi, isä," huudahti Katy syleillen häntä kiihkeästi ja laskeutuen hänen polveltaan, "kyllä huomaan, mitä tarkoitat! Kuka olisi luullut tuon vähäpätöisen asian, että jätin nauhan ompelematta, aikaansaavan niin suuria ikävyyksiä. Mutta en usko, että vastedes enää joudun pulaan, sillä en koskaan ole unohtava, että
"'Naulan puutteessa kenkä menetettiin'".
IV LUKU
Kikeri
Surukseni täytyy minun kertoa, että ajattelematon Katy parka taas unohti ja joutui uudelleen pulaan jo seuraavana maanantaina.
Carrien maanantai oli tavallisesti hyvin myrskyinen. Se oli vaatteiden pesupäivä. Silloin oli vaikeata olla Izzie-tädin mieliksi, ja palvelijatkin olivat paljon äreämpiä kuin tavallisina päivinä. Mutta luulen, että lapset osaltaan olivat syypäät siihen, sillä hiljaisen sunnuntain jälkeen he olivat erikoisen vilkkaita ja meluisia sekä tavallista enemmän taipuvaisia kaikellaiseen vallattomuuteen.
Cloverista ja Elsiestä näytti sunnuntai jo alkavan lauantaina maatamenoaikana, jolloin heidän märkä tukkansa kierrettiin papereihin, jotta se seuraavana päivänä olisi kiharainen. Elsien tukka oli luonnostaan kihara, jonka vuoksi Izzie-täti ei pitänyt tarpeellisena kiertää hänen papereitaan kovin lujaan, mutta Cloverin paksut, suorat suortuvat vaativat kovaa kiertämistä, ennenkuin ne vähääkään kihartuivat, ja siksi hänestä lauantai-ilta oli hyvin ikävä. Hän käänteli itseään vuoteella, koettaen nukkua milloin toisella, milloin toisella korvalla, mutta mille puolelle hän kääntyikin, kovat paperipallot ja tukkaneulat pistivät häntä niin, että kun hän vihdoinkin nukahti, hän lepäsi kasvoillaan, nenä tyynyyn kaivautuneena, mikä asento oli varsin epämukava ja tuotti hänelle pahoja unia. Sellaisten kärsimysten tähden Clover vihasikin kiharoita, ja kun hän sepitti juttuja pienille lapsille, ne aina alkoivat: "Kauniin prinsessan tukka oli siin suora kuin aidan seiväs, eikä hän koskaan kiertänyt sitä papereihin — ei koskaan!"