Katy oli liian nuori ymmärtämään kuiskutuksia tai syitä, miksi ihmiset eivät voineet ajatella hyvää herra Spenseristä. Juttu, joka kertoi suletusta ovesta ja naisesta, jota ei kukaan nähnyt, kiinnitti suuresti Katyn mieltä. Hän seisahtui kurkistelemaan ikkunoista, ihmetellen mitä sisällä mahtoi tapahtua, ja vihdoin hänestä tuntui, että hänen täytyi saada se tietää. Sen vuoksi hän eräänä päivänä otti mukaansa kukkia ja lempinukkensa Viktorian ja marssi rohkeasti Spenserin pihalle.
Hän koputti pääovelle, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Sitten hän taas kolkutti. Ei vieläkään kuulunut mitään. Hän koetti ovea, se oli lukittu. Asettaen Viktorian olkapäälleen hän tallusteli rakennuksen pihapuolelle. Kun hän kulki sivuoven ohi, huomasi hän sen olevan vähän raollaan. Hän kolkutti kolmannen kerran, ja kun ketään ei ilmestynyt, hän astui sisälle, ja kulettuaan pienen eteisen läpi hän alkoi koputtaa kaikille sisäoville.
Talossa ei näyttänyt olevan ainoatakaan ihmistä. Katy kurkisti ensin keittiöön. Se oli tyhjä ja autio. Kaikellaisia astioita oli siellä täällä. Takassa ei ollut tulta. Arkihuone ei ollut sen parempi. Herra Spenserin saappaat olivat keskellä lattiaa. Pesemättömiä laseja oli pöydällä. Uunin reunalla oli iso kuppi, jossa oli lihaa ja luita. Tomua oli paksulta joka paikassa, ja koko huone näytti siltä, kuin ei siinä ainakaan vuoteen olisi asuttu.
Katy koetti muita ovia, jotka kaikki olivat lukitut, ja sitten hän meni yläkertaan. Kun hän seisoi ylimmällä portaalla pidellen kukkasiaan ja vähän epätoivoisena siitä, mitä hänen olisi tehtävä, kuului vieno ääni makuuhuoneesta:
"Kuka siellä?"
Se oli rouva Spenser. Hän oli vuoteessaan, joka oli niin epäjärjestyksessä, ettei se näyttänyt sinä aamuna korjatulta. Huone oli siivoomaton, kuten kaikki muukin talossa, ja rouva Spenserin yöpuku ja yöhilkka eivät olleet suinkaan puhtaat, mutta hänen kasvonsa olivat suloiset, ja kaunis kihara tukka valui tyynylle. Hän näytti olevan hyvin sairas, ja Katy sääli häntä enemmän kuin ketään muuta maailmassa.
"Kuka sinä olet, lapsi?" kysyi rouva Spenser.
"Olen tohtori Carrin pikku tyttö", sanoi Katy mennen sairaan vuoteen luo. "Tulin tuomaan teille vähän kukkasia." Ja hän asetti kimpun likaiselle hurstille.
Rouva Spenser näytti pitävän kukista. Hän nosti ne ja haisteli niitä pitkän aikaa äänetönnä.
"Mutta miten pääsit sisälle?" sanoi hän vihdoin.