"Ovi oli auki", sopersi Katy, joka alkoi pelätä omaa uskaliaisuuttaan, "ja kuulin sanottavan, että te olette sairas, niin ajattelin, että ehkä olisi mieleenne, jos tulisin teitä tervehtimään."
"Sinä olet ystävällinen pikku tyttö", sanoi rouva Spenser ja suuteli häntä.
Sen jälkeen Katy kävi joka päivä häntä tervehtimässä. Joskus rouva Spenser oli jalkeilla ja liikkui vähän, mutta useimmiten hän oli pitkällään, ja Katy istui hänen vuoteensa vieressä. Huoneet eivät koskaan näyttäneet yhtään siistimmiltä kuin hänen ensi kerran siellä käydessään. Vähän tutustuttuaan Katy kampasi rouva Spenserin tukan ja pesi hänen kasvonsa pyyheliinan nurkalla.
Luulen, että Katyn käynnit lohduttivat vaimo parkaa, joka oli hyvin sairas ja yksinään. Joskus, kun hän voi paremmin, hän kertoi Katylle ajasta, jolloin hän oli pikku tyttönen ja asui vanhempiensa kotona. Mutta hän ei puhunut koskaan herra Spenseristä, ja Katy näki miehen ainoastaan kerran, jolloin hän niin pelästyi, ettei hän uskaltanut mennä talon lähelle moneen päivään. Kerran Cecy kertoi hänelle, että herra Spenser oli mennyt laukkuineen kyytihevosella jonnekin; silloin Katy taas uskalsi mennä rouva Spenserin luo, joka itki nähdessään hänet.
"Luulin ettet enää koskaan tulisi", sanoi hän.
Katy oli sekä liikutettu että mielissään kuullessaan, että häntä oli kaivattu, ja sen jälkeen hän ei yhtenäkään päivänä ollut käymättä. Aina hän vei mukanaan kauneimmat kukat, jotka hän löysi, ja jos hän sattui saamaan erikoisen hyvän persikan tai viinirypäletertun, säästi hän sen rouva Spenserille.
Izzie-täti oli hyvin huolissaan tästä kaikesta, mutta tohtori Carr ei tahtonut sekaantua asiaan. Hän sanoi sen olevan sellaisen tapauksen, jolle aikuiset eivät voineet mitään, ja jos Katy saattoi lohduttaa vaimo parkaa, oli hän siitä iloinen. Katy oli myöskin iloinen, ja siellä käynnit tekivät yhtä paljon hyvää hänelle kuin rouva Spenserillekin, sillä säälintunne sairasta vaimoa kohtaan teki hänet hellemmäksi ja kärsivällisemmäksi, kuin hän koskaan ennen oli ollut.
Eräänä päivänä hän tavallisuuden mukaan poikkesi sinne koulusta tullessaan. Hän koetti sivuovea — se oli sulettu, pihanpuoleinen ovikin oli lukittu. Kaikki ikkunat olivat tarkalleen verhotut. Se oli sangen hämmästyttävää. Kun hän seisoi pihalla, pisti eräs nainen päänsä viereisen talon ikkunasta.
"Ei maksa vaivaa koputtaa", sanoi hän, "kaikki ihmiset ovat lähteneet talosta!"
"Lähteneet, mihinkä?" kysyi Katy.