Vähän ajan kuluttua isä kantoi Helena-serkun yläkertaan. Kaikki lapset tahtoivat myöskin mennä sinne, mutta isä sanoi, että serkku oli väsynyt ja että hänen täytyi levätä. Sentähden he menivät ulos leikkimään teeaikaan asti.
"Anna minun viedä tarjotin ylös", pyysi Katy teepöydässä katsellessaan Izzie-tädin valmistavan Helena-serkun illallista. Miten hyvä illallinen! Kylmää kananpoikaa, vadelmia kerman kanssa ja teetä sievässä valkoisenpunertavassa posliinikupissa. Ja Izzie-täti levitti niin lumivalkoisen lautasliinan tarjottimelle!
"En totisesti!" sanoi Izzie-täti. "Sinä sen paikalla pudottaisit."
Mutta Katyn silmät pyysivät niin hartaasti, että tohtori Carr sanoi:
"Izzie, salli hänen vain, näen mielelläni tytöt käytännöllisissä askareissa."
Niin Katy ylpeänä tehtävästään tarttui tarjottimeen ja kantoi sen huolellisesti eteisen läpi. Siellä oli maljakollinen kukkia pöydällä. Kun hän kulki ohi, juolahti hänen mieleensä kaunis ajatus. Hän laski tarjottimen pöydälle, otti maljakosta ruusun ja asetti sen lautasen viereen, jossa oli punaisia vadelmia. Tuo näytti hyvin somalta, ja Katy hymyili itsekseen mielihyvillään.
"Mitä varten sinä pysähdyt?" kysyi Izzie-täti ruokailuhuoneesta. "Olehan toki varovainen, Katy. Varmasti olisi parempi, että Bridget veisi sen."
"Voi ei, ei"! vastusti Katy. "Olen jo melkein valmiina." Ja hän kiiruhti yläkertaan nopeasti. Onneton kiire! Hän oli juuri saapunut sinikamarin ovelle, kun hän astui kengännauhalleen, joka tavallisuuden mukaan viisti maata, otti askeleen harhaan ja kompastui. Hän tarttui oveen estääkseen lankeamistaan; ovi lensi auki, ja Katy tarjottimineen, kerma, vadelmat, ruusu ja kaikki yhtenä sekamelskana matolle.
"Sanoinhan sen sinulle!" huudahti Izzie-täti alakerrasta.
Katy ei koskaan saattanut unohtaa, kuinka kaunis Helena-serkku oli sillä hetkellä. Hän oli vuoteessa ja oli hyvin hämmästynyt tuosta äkillisestä romahtuksesta ja helinästä. Ensi säikähdyksestä toinnuttuaan Helena-serkku mitä herttaisimmin lohdutteli alakuloista Katya ja piti tapahtumaa niin hauskana, että Izzie-tätikin melkein unohti torumisensa. Säretyt astiat koottiin ja matto puhdistettiin, ja Izzie-täti kattoi toisen tarjottimen yhtä sievästi kuin edellisenkin.
"Olkaa hyvä, antakaa Katyn tuoda se ylös!" pyysi Helena-serkku hartaasti miellyttävällä äänellään. "Aivan varmaan hän on varovainen tällä kertaa. Ja, Katy, tahtoisin samallaisen ruusun lautasliinalle. Sen olit kai sinä asettanut, eikö totta?"