Tällä kertaa Katy olikin varovainen, ja kaikki kävi hyvin. Hän asetti tarjottimen huolellisesti pienelle pöydälle vuoteen viereen ja istuutui katselemaan Helena-serkun illastamista, lämmin, hellä tunne sydämessään. Minä luulen, että me tuskin milloinkaan olemme niin kiitollisia ihmisille, kuin heidän auttaessaan meitä voittamaan jälleen itsekunnioituksemme. Helena-serkulla ei ollut juuri ruokahalua, vaikka hän sanoi kaiken maistuvan hyvältä. Katy huomasi hänen oleva hyvin väsyneen.
Lopetettuaan ateriansa hän sanoi:
"Tahtoisitko pöyhiä tätä tyynyä, — kas niin, ja siirtää tätä toista
vähän, niin rupean nukkumaan. Kiitos — aivan niin. Sinähän, rakas
Katy, olet sairaanhoitajaksi luotu. Suutele minua nyt. Hyvää yötä!
Huomenna saamme jutella hauskoja asioita!"
Katy meni alakertaan hyvin iloisena.
"Helena-serkku on todella rakastettava", sanoi hän Cloverille, "ja hänellä on hyvin kaunis pitseillä ja röyhelöillä koristettu yöpuku — aivan kuin kertomuksissa."
"Eikö ole väärin huolehtia vaatteista, kun on sairas?" kysyi Cecy.
"En usko, että Helena-serkku voi tehdä mitään väärää", sanoi Katy.
"Kerroin äidille, että hänellä on rannerenkaat, ja äiti sanoi pahoin pelkäävänsä, että hän on maailmallismielinen ihminen", vastasi Cecy nyrpistäen huuliaan.
Katy ja Clover olivat aivan suunniltaan kuullessaan tällaisen arvostelun. He puhuivat siitä riisuessaankin.
"Minä aion kysyä Helena-serkulta huomenna", sanoi Katy.