Seuraavana aamuna lapset nousivat varhain. He olivat niin iloissaan luvasta. Jos ei olisi ollut lupaa, niin olisi heidät pakoitettu menemään kouluun näkemättä Helena-serkkua, sillä hän heräsi vasta myöhään. He tulivat hyvin kärsimättömiksi viivytyksestä ja kävivät yläkerrassa vähän väliä oven takana kuuntelemassa, oliko hän jo liikkeellä, jotta Izzie-tädin täytyi viimein käskeä heidät pois. Katy vastusti kovasti poislähtöä, mutta lohduttelihe menemällä puutarhaan; sieltä hän poimi kauneimmat kukkaset antaakseen ne Helena-serkulle, kun hän taas saisi nähdä hänet. Kun Izzie-täti salli hänen mennä ylös, oli Helena-serkku jo sohvalla pitkällään, ja hän oli puettu uuteen siniseen musliinipukuun, jossa oli sinisiä silkkinauhoja; jaloissa oli hänellä somat, sinisillä ruusukkeilla koristellut pronssinväriset tohvelit. Sohvan selkänoja oli käännetty päivään päin. Sille oli asetettu sievä ilmatyyny, jollaista Katy ei ollut koskaan ennen nähnyt, ja useita muita esineitä oli pantu sinne tänne; se muutti huoneen aivan toisen näköiseksi. Koko talo oli kyllä siisti, mutta kuinka liekään, Izzie-tädin järjestämät huoneet eivät koskaan olleet hauskat. Lasten silmät ovat tarkat huomaamaan sellaisia seikkoja, ja Katy huomasi heti, ettei sinikamari ollut koskaan ennen ollut sellainen.
Helena-serkku oli kalpea ja väsynyt, mutta hänen silmänsä ja hymyilynsä olivat yhtä kirkkaat kuin ennenkin. Hän oli hyvillään kukista, jotka Katy ujostellen ojensi hänelle.
"Oi, kuinka suloisia!" sanoi hän, "minun täytyy heti panna ne veteen. Rakas Katy, etkö toisi tuota pientä kukkamaljakkoa ja asettaisi sitä tälle tuolille viereeni? Ole hyvä, kaada siihen ensin vähän vettä."
"Kuinka kaunis!" huudahti Katy ottaessaan käteensä sievän valkoisen maljakon, joka oli kiinnitetty kullattuun jalustaan. "Onko se sinun, Helena-serkku?"
"On kyllä, se on minun lempimaljakkoni. Se on tavallisesti pienellä pöydällä vieressäni kotona, ja ajattelin että olisi kodikasta kylpypaikassa, jos minulla olisi se sielläkin, joten otin sen mukaani. Mutta Katy, miksi näytät niin hämmästyneeltä? Onko se sinusta niin merkillistä, että maljakko matkustelee matka-arkussa?"
"Ei", sanoi Katy hitaasti, "minä vain ajattelin, Helena-serkku, onko maailmallismielistä pitää sieviä esineitä, kun on sairas?"
Helena-serkku nauroi makeasti.
"Mikä tuon ajatuksen toi päähäsi?" kysyi hän.
"Cecy sanoi niin, kun kerroin hänelle kauniista yöpuvustasi."
Helena-serkku nauroi taaskin.