"Mutta siellä on, sanon minä", selitti Filip pitäen hänestä lujasti kiinni. "Kuulin, kun yksi liikkui. He pureskelivat minun päällyskenkiäni."
"Pikku poika parka!" sanoi Helena-serkku, kun Clover rauhoitettuaan Filipin palasi kertomaan tapahtumasta. "Siinä on varoitus, ettei saa kertoa ryövärisatuja. Mutta sehän loppui niin hyvin, etten luullut kenenkään sen johdosta pelkäävän."
Sen jälkeen ei ollut mitään hyötyä siitä, että Izzie-täti laati sääntöjä sinikamariin pääsystä. Hän olisi yhtä hyvin saattanut kieltää kärpäsiä lentämästä sokeriastiaan. Lapset koettivat kaikki keinot päästäkseen sinne. Milloin tahansa Izzie-täti meni sinne, oli hän varma siitä, että hän tapaisi heidät siellä niin lähellä Helenaserkkua kuin mahdollista. Ja Helena-serkku pyysi, ettei täti sekaantuisi asiaan.
"Me saamme olla ainoastaan kolme tai neljä päivää yhdessä", sanoi hän. "Antakaa heidän tulla niin usein, kuin he tahtovat. Se ei vahingoita minua ollenkaan."
Pikku Elsie kiintyi liikuttavalla rakkaudella uuteen ystävään. Helena-serkulla oli tarkat silmät. Hän huomasi heti ikävöivän ilmeen Elsien kasvoissa ja hän koetti erikoisesti olla hänelle herttainen ja lempeä. Tästä etuoikeudesta tuli Katy kateelliseksi. Hän ei saattanut kärsiä, että hänen täytyi jakaa serkkunsa ystävyys jonkun toisen kanssa.
Kun viimeinen ilta oli käsissä, ja he menivät teen jälkeen sinikamariin, oli Helena-serkku avaamassa laatikkoa, joka oli juuri saapunut pikajunalla.
"Se on jäähyväislaatikko", sanoi hän. "Teidän on kaikkien istuttava rivissä, ja kun minä panen käteni näin selkäni taakse, on teidän sitten vuorotellen valittava, kummanko käden otatte."
Ja niin he kukin vuorostaan valitsivat. "Kummanko käden otat, oikeanko vai vasemman?" Ja viisaan haltiattaren tavoin Helena-serkku otti tyynynsä alta jotain sievää itsekullekin. Ensiksi sieltä tuli aivan samallainen maljakko kuin hänen omansakin, jota Katy oli niin kovin ihastellut. Katy huusi iloissaan, kun se pantiin hänen käteensä.
"Oi, kuinka ihana, kuinka ihana!" huudahti hän. "Säilytän sen niin kauan kuin elän."
"Jos sen teet, tulee se olemaan ensi kerran, kun sinulla säilyy jotain viikon särkymättä", huomautti Izzie-täti. Sitten seurasi purppuranvärinen taskukirjanen Cloverille. Hän tarvitsi juuri sellaista, sillä hän oli kadottanut omansa. Sitten tuli pieni, sievä, samettinauhaan kiinnitetty kaulakoriste, jonka Helena-serkku sitoi Elsien kaulaan.