"Siinä on muutamia suortuviani", sanoi hän. "Mutta Elsie rakas, mikä nyt on? Älä itke!"
"Voi, sinä olet nii-in kaunis ja nii-in herttainen!" nyyhkytti Elsie, "ja sinä lähdet pois."
Dorry sai dominolaatikon ja Hanna erään pelilaudan. Filipille tuli
"Ryöväri-kissan tarina" niminen kirja.
"Se on muistuttava sinua siitä ajasta, jolloin rosvot tulivat ja pureskelivat päällyskenkiäsi", sanoi Helena-serkku veitikkamaisesti hymyillen. He nauroivat kaikki, Filip kaikkein rajummin.
Ketään ei unohdettu. Isä sai muistikirjan ja Izzie-täti norsunluisia muistilehtisiä. Myöskin Cecyä muistettiin. Hänen lahjansa oli "Kultaisten tekojen kirja", sisältävä kertomuksia pojista ja tytöistä, jotka olivat toimittaneet uskaliaita ja hyviä tekoja. Mielihyvä esti häntä puhumasta.
"Oi kiitos, Helena-serkku!" sanoi hän vihdoin. Cecy ei ollut serkku, mutta hänellä ja Carrin lapsilla oli tapana jakaa keskenään tädit ja sedät sekä ylimalkaan kaikki sukulaiset, niinkuin he jakoivat kaiken muunkin hyvän.
Seuraavana päivänä tuli ikävä eronhetki. Kaikki pienokaiset seisoivat portilla heiluttamassa nenäliinojaan vaunujen poistuessa. Kun ne olivat poissa näkyvistä, kiiruhti Katy itkemään "pienen itkun" ypö yksin.
"Isä sanoi toivovansa, että me kaikki olisimme Helena-serkun kaltaisia", ajatteli hän pyyhkiessään silmiään, "ja minä aion koettaa, vaikken usko, että tuhannenkaan vuoden kuluttua voisin tulla puoleksikaan niin hyväksi. Tahdon lukea, pitää tavarani järjestyksessä ja olla oikein hyvä pienokaisille. Hyvänen aika, jos Izzie-täti olisi Helena-serkku, kuinka helppoa olisikaan elää! Vähät siitä, tahdon ajatella serkkua aina ja aloitan huomenna."
VIII LUKU
Huomenna