"Aiomme kiikkua!" huusivat Hanna ja Dorry yhtaikaa. "Santeri on ripustanut meille hyvän kiikun halkovajaan."
"Sinne ette mene", sanoi Izzie-täti varmalla äänellä. "Kiikkua saa käyttää vasta huomenna. Muistakaa se, lapset! Ettekä silloinkaan, jollen minä lupaa."
Tässä Izzie-täti menetteli ymmärtämättömästi. Hänen olisi pitänyt selittää asia tarkemmin. Asianlaita oli niin, että Santeri oli rikkonut toisen renkaista, joilla kiikku oli kattoon kiinnitettävä. Hän aikoi päivän kuluessa saada uuden, ja hän oli varoittanut neiti Carria antamasta sillä välin kenenkään käyttää kiikkua, koska se ei ollut käyttökelpoinen. Jos neiti Carr olisi sen selittänyt lapsille, olisi kaikki ollut hyvin, mutta Izzie-tädin mielipide oli, että nuorten tuli sokeasti totella vanhempia.
Hannan, Elsien ja Dorryn huulet olivat lerpallaan, kun kuulivat kiellon. Elsie heistä tuli ensiksi jälleen hyvälle tuulelle.
"En välitä", sanoi hän, "sillä minulla on paljon tehtävää. Minun on kirjoitettava kirje Helena-serkulle eräästä asiasta."
"Mistä"? kysyi Clover.
"Onpahan vain!" vastasi Elsie salaperäisesti heiluttaen päätään. "Kukaan muu ei saa sitä tietää, sanoi Helena-serkku, se on meidän keskeinen salaisuus."
"En usko ollenkaan Helena-serkun niin sanoneen", sanoi Katy suuttuneesti. "Hänen tapoihinsa ei kuulu kertoa salaisuuksia tyhmille pikku tytöille, niinkuin sinä olet."
"Kylläpä kuuluu", antoi Elsie vihoissaan takaisin. "Hän sanoi, että minuun saattaa luottaa yhtä hyvin kuin isompiinkin. Ja hän sanoi minua lemmikikseen. Siinä sinulle, Katy Carr!"
"Lopettakaa väittelynne", sanoi Izzie-täti. "Katy, sinun ylälaatikkosi on aivan hirveässä epäjärjestyksessä. Mene heti yläkertaan siivoomaan se, ennenkuin teet mitään muuta. Lapset, teidän tulee pysytellä tänä aamuna varjossa. On liian kuumaa juosta auringossa. Elsie, mene keittiöön ja sano Dorrylle, että tahdon puhua hänen kanssaan."