"Oi, hän elää — hän elää!" ja Clover kietoi käsivartensa Katyn kaulaan nyyhkyttäen.
"Hs, kultaseni!" Izzie-tädin ääni sointui harvinaisen lempeältä.
"Sinä putosit pahasti, Katy. Etkö muista?"
"Putosin? Voi, kyllä, kiikusta!" sanoi Katy, kun kaikki taas hitaasti palasi hänen mieleensä. "Izzie-täti, katkesiko nuora? En jaksa muistaa mitään?"
"Ei, Katy, ei nuora. Rengas irtautui katosta. Se oli rikkonainen, eikä luotettava. Etkö muista, että kielsin teitä keinumasta tänään. Unohditko sen?"
"En, Izzie-täti, en minä unohtanut. Minä —", mutta siinä hän väsähti. Hän sulki silmänsä, ja isot kyyneleet vierivät silmistä.
"Älä itke", kuiskasi Clover itsekin itkien, "älähän toki. Izzie-täti ei toru sinua." Mutta Katy oli liian heikko ja järkytetty pidättämään itkuaan.
"Tahtoisin mennä yläkertaan vuoteeseen pitkälleni", sanoi hän. Mutta kun hän yritti nousta sohvalta, huimasi hänen päätään niin, että hän putosi uudelleen päänaluiselleen. "Voi minä en kykene nousemaan!" huudahti hän näyttäen hyvin pelästyneeltä.
"Pahoin pelkään, että jokin paikka on nyrjähtänyt", sanoi Izzie-täti, joka itsekin näytti hyvin pelästyneeltä. "Olisi parasta, että makaisit paikallasi jonkun aikaa, kultaseni, ennenkuin koetat liikkua. Siinähän tohtori onneksi onkin!" Ja hän astui vastaanottamaan tohtoria. Se ei ollut isä, vaan tohtori Alsop, joka asui aivan lähellä heitä.
"Sangen lohduttavaa, että te tulitte", sanoi Izzie-täti. "Veljeni on mennyt maalle eikä palaa ennenkuin huomenna, ja yksi pikku tytöistämme putosi pahasti."
Tohtori Alsop istuutui sohvan ääreen ja koetti Katyn valtasuonta.
Sitten hän alkoi koetella koko hänen ruumistaan.