"Mitä Filip tahtoo?" kysyi Elsie avaten seurusteluhuoneen oven
Filipin mennessä yläkertaan.
"Ainoastaan tietää, ovatko viinimarjat jo kyllin kypsiä syötäviksi."
"Kuinka tarkasti hän nykyisin kaikkea kyseleekin", sanoi Elsie, "hän pelkää toista lääkeannosta."
"Varmaankin hän pelkää", vastasi Clover nauraen. "Hanna sanoi, ettei hän koskaan elämässään ole niin pelännyt kuin isän kutsuessa heitä ja nähdessään hänen seisovan pullo toisessa ja lusikka toisessa kädessä."
"Niin", jatkoi Elsie, "ja Dorry piti sitä suussaan hyvin kauan ja meni sitten nurkan taakse sylkemään sen pois. Isä sanoi, että hänen teki mielensä antaa hänelle toinen lusikallinen, mutta kun hän muisti, että Dorryn suu maistuu pahalta paljon kauemmin kuin toisten, niin ei hän antanutkaan. Eikö se sinustakin ollut kamala rangaistus? Minusta se ainakin oli?"
"Kyllä, mutta se oli hyväksi, sillä ei kukaan heistä sen jälkeen ole koskenut raakoihin karviaismarjoihin. Oletko jo kyllin harjoittanut soittoasi? En luule että tuntiakaan on vielä kulunut."
"Oh, ei olekaan — ainoastaan kaksikymmentäviisi minuuttia. Mutta Katy kielsi minun istumasta enempää kuin puoli tuntia kerrallaan ja käski nousemaan välillä juoksentelemaan. Aion kävellä kahdesti portille ja takaisin. Lupasin sen hänelle." Ja Elsie läksi, mennessään taputellen käsiään reippaasti edessään ja selkänsä takana.
"Mitä Bridget tekee isän huoneessa", kysyi hän, kun hän tuli toisen kerran takaisin.
"Hän tomuuttaa jotakin ikkunasta. Ovatko palvelijat siellä? Minä luulin heidän puhdistavan ruokailuhuonetta."
"He puhdistavat molempia. Katy sanoi että nyt oli hyvä tilaisuus isän poissa ollessa, joten hän käski ottaa matot irti molemmissa huoneista heti. Tänään ei ole varsinaista päivällistäkään, ainoastaan voileipää, maitoa ja kylmää liikkiötä Katyn huoneessa, sillä Debby auttaa myöskin, jotta ehtisivät siivota ja siten säästäisivät isää kaikesta hälinästä. Ja katso", näyttäen ompelustaan, "Katy valmistaa uutta päällystä isän neulatyynyyn ja minä päärmään sen ympärille reunustaa."