"Kuinka kauniisti sinä päärmäätkään!" sanoi Elsie. "Jospa minullakin olisi jotakin isän huoneeseen. Onhan minulla pesukaluston alustat, mutta saippua-astian alusta ei ole vielä valmis. Luuletko että saisin sen valmiiksi, jos Katy vapauttaisi minut lopputunniksi harjoittamasta soittoani? Aion kysyä sitä häneltä."
"Nyt hän soittaa kelloa!" sanoi Clover, kun ylhäältä kuului kilinää.
"Kysyn häneltä, jos tahdot."
"Ei, anna minun mennä. Tahdon tietää, mitä hän tarvitsee." Mutta Clover oli jo puolitiessä eteisen poikki, ja kumpasetkin tytöt juoksivat sinne vierekkäin. Aina he vähän kilpailivat, kumpiko ennättäisi Katyn luo vastaamaan kellon soittoon. Molemmat tahtoivat mielellään palvella häntä.
Katy tuli jo heitä vastaan heidän astuessaan sisään. Ei jaloillaan — siihen hän mahdollisesti kykenisi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa — vaan tuolilla, jossa oli isot pyörät ja jolla hän kuletti itseään huoneen poikki. Tämä tuoli tuotti hänelle suuren mukavuuden. Siinä hän saattoi kulkea vaatesäiliöönsä ja laatikoilleen sekä toimittaa pieniä askareitaan vaivaamatta ketään. Vasta viime aikoina oli hän kyennyt sitä käyttämään. Tohtori Carrin mielestä se oli toivoa herättävä merkki, mutta hän ei ollut koskaan puhunut siitä Katylle. Katy oli vihdoinkin tottunut sairaan elämään ja oli iloinen, ja tohtorin mielestä ei olisi ollut viisasta saattaa häntä levottomaksi herättämällä toiveita, jotka mahdollisesti kaikesta huolimatta saattaisivat päättyä uusiin pettymyksiin.
Hän vastaanotti tytöt iloisesti hymyillen, kun he tulivat huoneeseen, ja sanoi:
"Oi, Clover, sinuahan minä soitin. Pelkään että Bridget sekoittelee isän pöydällä olevat tavarat. Näethän, isä toivoo että ne saisivat olla paikoillaan. Tahdotko olla hyvä ja muistuttaa häntä, ettei hän saa koskea niihin ollenkaan? Kun matot on pantu paikoilleen, pyydän sinua tomuttamaan pöydän, jotta tietäisit varmasti kaiken tulevan oikeille paikoilleen. Tahdotko?"
"Tietysti minä tahdon!" sanoi Clover, joka oli kuin emännäksi syntynyt ja mielellään toimi Katyn pääministerinä. "Enkö saa tuoda sinulle myöskin neulatyynyä, kun kerran menen sinne."
"Kyllä, ole niin hyvä!"
"Katy", sanoi Elsie, "pesualustat olen melkein valmistanut ja tahtoisin päättää ne ja asettaa isän pesukaapille ennen hänen paluutaan. Enkö saa keskeyttää soittoani ja sen sijaan tuoda käsityötäni tänne?"
"Onko sinulla sitten kyllin aikaa oppia harjoitukset ennen neiti
Philipsin tuloa, jos nyt keskeytät?"